Vanha Merikaarto

Merikaarron historiapiiri

Useat henkilöt ovat ajan mittaan keränneet muistiinsa tai tutkineet ja tallentaneet kotikylän vanhoja asioita. Kyrönmaan opiston Merikaarron historiapiiri on kerännyt tätä tietoa yhteen syksystä 2005 johtajanaan Erkki Minkkinen. Vuonna 1896 syntynyt Jenni Seppälä Pelto on Amerikassa kirjannut valtavan määrän muistikuvia Merikaarron elämästä. Hänen poikansa Pertti Pelto on toimittanut sitä käyttöön. Aktiivisia piiriläisiä tai tiedon kerääjiä ovat olleet Kalevi Eskelä, Leif Hammar, Risto Kiviranta, Sylvi Kotivaara, Pekka Mäenpää, Anna-Liisa Niemi, Alpo Parkkari, Markku Peuralahti, Onni Oksanen, Raimo Ranta, Harry Smeds, Seija Smeds, Heikki Toivonen, Jorma Vaali ja Osmo Virta sekä Pauli Kukko jonka historiankirjoitusta tekstit ovat ellei erikseen muuta ole mainittu. Lisäksi on ollut kiitoksen arvoinen joukko tiedonantajia ja haastateltavia.

 

Vanha Merikaarto


Vähänkyrön Merikaarto vuonna 1550 oli Kolkin- eli Pullinkosken kohdalla mereen laskevan Kyrönjoen suussa. Merenpinta nousi vielä osin kosken varrelle. Nyky-Merikaarron alueella oli n. 33 taloa, nokkaluku eli työikäisen väestön määrä 1558 noin 130, lehmäluku n. 80 ilman Vartiosaarta ja maata n. 35 punnanalaa eli likimain 85 hehtaaria. Joki ja koski antoivat kalaa ja merenviljastakin voudit kantoivat verona osansa. Veroluetteloissa ei näy metsästyksen tuottoa.

Kun Merikaarto sijaitsee maannousualueella, on historiallisen käsityksen saamiseksi aloitettava siitä, milloin Merikaarto syntyi. Kääriäisen 1963 tekemän tutkimuksen mukaan maannousu Merikaarrossa on 8,4 mm vuodessa. Noin 2200 vuotta sitten oli kylän alueella näkyvissä puoli tusinaa pientä saarta, jotka nyt tavoittavat 25 metrin korkeuden merenpinnasta. Kesti varmaan vielä jonkun aikaa, ennen kuin ensimmäisiä satunnaisia veneilijöitä kävi paikalla.

Nykyinen 10 metrin korkeuskäyrä osoittaa suunnilleen, missä merenranta oli 1200 vuotta sitten. Kolkin sillan kohdalla vastarannat olivat noin 600 metriä erossa toisistaan, välissä kosken alla oleva pieni Vartiosaari tuskin vielä näkyvissä. Nykyisen Annalankosken kohdassa oli silloin lähes 200 metriä leveä meren salmi, jonka pohjakivet olivat kosken niskan paikkeilla n 3,5 – 4 metriä pinnan alla. Nykyinen niskahan ei ole luonnollinen, vaan sitä on myllyjen tarpeisiin korotettu.

 


 

Koskenniskan yläpuolella vedenpinta on nyt noin 6, 4 metriä merestä. Vuoden 1200 jälkeen meren pinta laski tämän tason alle ja asukkaita houkutteleva kalakoski nousi esiin. Koski merkitsi otollista paikkaa pysyvälle asutukselle. Paljonkin ennen sitä oli kalastajaväestöä ollut alueen saarilla lyhyempiä tai pitempiä aikoja, valloitettiinhan Mikkelinsaaretkin jo 1300-luvulla.

Ulkosaaristossa Vallgrund, Raippaluoto ja Björkö olivat 1500-luvulla jo kyläkuntina olemassa. Merikaarron naapurina oli 1548 Veckars by, jossa oli kolme Veckar-nimistä isäntää. Vuodesta 1550 alkaen esiintyy kylän nimenä Wesikurcku muunnelmin, Bergin talon takana virtaavassa purossa olevan kapeikon mukaan. Vuonna 1574 palataan nimeen Veikars. Anichzari, Annicsari eli nykyinen Anixor oli myös olemassa, samoin joen pohjoispuolella jo silloin Miekan kylä. Vielä oli olemassa Taurilan ja Voitilan kylät. Voitila sai elvyttävän sysäyksen noin vuonna 1600, kun koski alkoi nousta esiin.

Hallintokuviot
Hallinnollisesti alue Merikaarto-Vartiosaari kuului Korsholman lääniin, Mustasaaren pitäjän ylimpään neljännekseen (= Öffwersta Fierdingh). Muut Vähäkyrön kylät kuuluivat Kyrön pitäjään. Raja Mustasaaren ja Kyrön välillä kulki Laihian rajalta Prunkanmäestä suunnilleen riippusillan eteläpäähän, siitä Ryyppööskoskeen je edelleen Kotkannevalle Kainuunsaareen.

Isaojakokartassa näkyy, että Jokivarsitien ja Kotkannevantien koilliseen aukeavassa kulmauksessa oleva usean hehtaarin alue kuului Sauson talolle. Käräjillä 8.2.1696 oli osoitettu Erik Mårtensson Sauson aikoinaan ostaneen Ryyppööskosken luona maa-alueen vähäkyröläisiltä ”näiden rajojen sisältä”. Tällä todisteltiin, että pitäjien raja oli aikoinaan kulkenut Kotkannevantiessä. Merikaartolaisilta kiellettiin puiden hakkuu tämän rajan takaa.

Noin 1555 Korsholman lääni jaettiin voutikuntiin: Merikaarto Mustasaaren kylänä jäi Korsholman voudille. Kuningas Juhana III läänitti Korsholman kartanon ja Mustasaaren pitäjän 1571 palkkioksi Neuvosmies ja Hovimarsalkka Gustaf Banerille. Kuningatar Kristiina puolestaan läänitti Mustasaaren-Vaasan, Vähäkyrön ja osia Isokyröstä 26.3.1651 Gabriel Bengtsson Oxenstiernalle. Kreivi järjesteli alueen asiat, alue kartoitettiin ja pidettiin kreivikunnan käräjiä. Isokyrössä oli siten sekä kreivikunnan että kruunun käräjät.

Seurakunnallisesti Merikaarron alue kuului Mustasaareen. Nykyisin ruotsalainen Veikkaala ympäristöineen muodosti suomalaisen kinkerikunnan. Merikaarron kylä ja kinkerikunta liitettiin 1607 Alastaron kappelin kanssa silloin muodostettuun itsenäiseen pitäjään, jolle on muotoutunut nimeksi Vähäkyrö. Hiiripelto ja Tervajoki jäivät vielä Isokyröön ja liitettiin mukaan myöhemmin.

Kun Merikaarto 1607 erotettiin Mustasaaresta, jätettiin Vartiosaaresta rajanmutkalla sirpale Mustasaaren Miekan kylään. Alue on paljon myöhemmin liitetty hallintopäätöksellä Vähäkyröön. Tässä pienoisessa Vähäkyrön Miekan kylässä on 1998 yksi asumus Kolkin vanhan ja uuden siltatien välissä.

 Merikaarto alueena

 

 
   

Nykyisen Merikaarron alue käsitti vuonna 1550 kolme kylää. Pikkumerikaarto, joka sai myöhemmin nimen Holttila käsitti neljä taloa, joiden tontit olivat vierekkäin Merikaarron kosken alaosan varrella. Vartiosaari sijaitsi nykyisellä Kolkin alueella ja osin Kolkinkosken etelärannalla. Siinä oli parhaiilaan 11 taloa. Kolmas oli varsinainen Merikaarto. josta erottuu Sausolan kaksi taloa joen eteläpuolella, Ylispään Trasti ja Eskelä lahden perukan tienoilla, Mäkikylän taloryhmä riippusillan kohdalla joen pohjoispuolella ja Alaanenpää kosken yläosan pohjoisrannalla. 1590-luvun veroluetteloissa aletaan koko alueen talot luetella yhden Merikaarto-nimikkeen alla.

Merikaarron varttuneempi väki tuntee Vartiosaarena Kolkin kosken varrella sillan pohjoispäässä olevan niemen, joka aikoinaan erottui saareksi. Näyttää, että tämä saari on antanut nimen kylälle, joka levisi Kolkin alueelle. Vartiosaaren osakylässä oli yleensä 9, enimmillään samanaikaisesti 11 taloa, joista vuonna 1600 oli jäljellä kolme ja lopuksi jäi eloon vain Kolkki.

Raja osakylien välillä ei ollut selvä. Veronkerääjiltä ja heidän oppailtaan on joskus kylät menneet sekaisin. Eräät Vartiosaaren talot on joskus tilapäisesti kirjattu Merikaartoon, Henrik Andersson (Liuko), Morten Thomasson (Tysk) ja eräät muutkin toisinaan Vartiosaaressa.

Vartiosaaren taloissa vaihtui isäntiä samanaikaisesti ja jonkun onnettomuuden johdosta esim. 1574 yli puolet taloista jäi autioiksi. Kun sitten veroluetteloon ilmestyy uusi isäntä, on vaikea päätellä, mitä taloa hän alkaa hoitaa. Isännimikään ei ole varma viite. Olettaa voisi, että vieraskin tulokas jatkoi siitä missä joku oli jo aloittanut. 

 

 1500 - 1600 -LUVUT

Talojen nimistöä
Vasta n. 1705 annettiin virallisesti nimi niillekin taloille, joilla sitä ei vanhastaan ollut. Siihen saakka veroluettelot tehtiin käyttäen isännän nimeä ja patronyymiä. Veroluetteloissa isäntien nimet alkoivat kulkea tietyissä ryhmissä, joiden mukaan voi hahmottaa taloryhmät, jotka sitten saa paikoilleen, kun eräistä taloista joskus ilmoitetaan talon nimi. Näiden varaan rakentuu talojen isäntälinja, ja vasta myöhemmin paljastuu jäljellejääneitten talojen nimet.

Sakkoluetteloissa esiintyvät Liukon veljekset Henrik, Morten ja vielä kolmaskin veli, jonka nimeksi E-P:n historiassa on tulkittu Per. Veroluetteloissa 1546-1548 on Erik, Henrik ja Mårten Andersson ja myöhemmin Mortenin poika Henrik. Kun Erik Anderssonin nimi 1549 siirtyy Holttilan taloryhmään, tulee tilalle Jacob Bengtsson, käräjäkirjassa Jacop Holtti.

Vuonna 1546 mainitaan Antti Pekanpoika Knoka kuolleeksi ja naapuritalon isäntänä hänen poikansa Jöns Andersson, jonka jälkeen parin vuoden viiveellä tulee isännäksi Sigfred Jönsson eli Sigfred Knoka. Hänellä on naapuri Morten Mortensson, toisinaan Morten Kucko.

Käräjäpöytäkirjoissa esiintyy myös Oleff Kuckoi, Pikkumerikaarron Olli Juhanpoika. Toisaalla mainittu Matts Kucko oli ilmeisesti hänen poikansa. Vielä löytyy mainintoja miehistä Per Smed, Oluf Smed ja Henrik Smed eli Seppälät sekä Morten Tysk.

Vartiosaaresta on mainittu nimet Pulli, Menthe ja ”Konrij”? Eräs epäselvä merkintä antoi aavistaa nimeä Fant. Myöhemmiltä ajoilta on poistuneina taloina tiedossa mm. Tongo ja Huddi. Huddista kerrotaan myöhemmässä tuomiokirjassa, että se sijaitsi ”Liukolan alavainiolla eli kartanon takana”. Pohjoispuolella jokea tunnetaan vielä 1998 alue nimeltä Hutilanvainio.

Verot
Talollisilta kerätyt pääasialliset verot olivat vuotuisvero ja viljakymmenykset. Näiden lisäksi kerättiin joskus erikseen nokkaveroa, ruokaveroa, kalatullia ja traanitullia sekä monia tilapäisiä apuveroja, jollaista 1571 nimitetään hopeaveroksi. Talolliset olivat velvollisia rakentamaan teitä, siltoja ja aitoja. Pappilan rakennusten pystytys- ja hoitovelvoite oli jaettu kyläkuntien kesken. Korsholman kuninkaankartanolle piti tehdä päivätöitä, jotka myöhemmin maksettiin voilla.

Vuoden 1558 vuotuisverona kerättiin Merikaarrossa rahaa, nimismiehelle ohravakka ja heiniä, lukkarinvakka, päivätyövoita, ruokaverovoita, nokkaverona voita ja haukia sekä voita lehmäluvun mukaan.

Veronkerääjät ovat kiertäneet kylän osia satunnaisessa järjestyksessä. Listaus saattoi alkaa Vartiosaaresta, Sausolasta, Pikkumerikaarrosta tai Trastista ja reittivaihtoehtoja on monia. Osakylien taloryhmät ovat kuitenkin useimmiten selkeästi yhdessä. Usein Vartiosaari on jätetty viimeiseksi. Silloin Merikaarron viimeinen talo ennen Vartiosaarta on useimmiten ollut Morten Thomassonin talo. Kun tultiin jokivartta alaspäin Liukon taloihin, jatkettiin Morten Thomassonin taloon joko suoraan tai poikettiin välillä Pikku-Merikaarrossa. Tälle talolle on kerran, vuonna 1550, kirjattu lisänimi ”Tysk” ja se saattaa olla sama kuin myöhempi Hudd.

Kalastus
Kosken tarjoama kalastusmahdollisuus pysäytti vakinaisen asutuksen paikalle. Siitä oli helppo jatkaa merelle ja Mikkelinsaarten takaiselle avomerelle asti. Pian kruunu tuli kantamaan veronsa. Nokkaverona kerättiin v. 1549 voita ja haukia Merikaarron alueella 30 talosta. Vartiosaaressa kahdella isännällä ei ollut kumpaakaan.

Kalatullia kerättiin 1559 talollisen käyttämän pyydysmäärän mukaan kuudesosa kullekin pyydystyypille arvioidusta saalismäärästä. Merikaarron isännistä tätä veroa maksoivat yläpäässä Eskil Eriksson, Anders Larsson, Knookalannurkalla Oluff Mattsson, Sigfred Jonsson (Knoka), Morten Kukko; Sausolanloukolla Staffan Jonsson ja Staffan Mattsson; alapäässä Henrik Larsson, Oluf Larsson, Henrik Persson, Bengt Eriksson, Henrik Andersson; Holttilassa Sigfred Bengtsson ja Oluf Jonsson sekä Vartiosaaren Påwall Larsson, Hans Jonsson, Mickel Nilsson, Jacob Olufsson ja Lars Persson. Veroesineinä oli norssia, usealla myös säyneitä ja/tai lahnaa.

Vuonna 1570 tuotti Kuninkaallinen lohenkalastamo Merikaarron koskessa Voitilan joensuussa 3 katiskalla ja 5 lohiverkolla 9 tynnyriä lohta sekä siikaa ja lahnaa. Kyseessä täytyy olla nimenomaan Merikaarron koski, sillä Voitilankoski oli vasta tulossa. Vuonna 1572 kruunun kalastamo Merikaarron koskessa Kyrön joensuussa kalasti kolmella katiskalla ja kolmella verkolla. Tuotto oli runsas 11 tynnyriä lohta, lisäksi siikaa ja lahnaa. Samana vuonna Voitilan joensuussa kalasti 37 talollista 65 katiskalla ja Wassorinlahdella kalasti 55 talollista eri kylistä, mukana myös merikaartolaisia.

Mikkelinsaarilla kalasti silloin silakkaa 130 Mustasaaren talollista 65 veneellä ja heillä oli 200 nuottaosuutta. Merikaartolaiset ovat mukana Mustasaaren luvuissa, mutta heidän osuutensa ei käy ilmi. Eräillä heistä oli siellä mm saariomistuksia.

Mitoista
Mitat ovat jonkun verran vaihdelleet. Vuoden 1557 veroluettelossa on selvitys: ”1 punnanmaa on 10 karpionmaata eli panninmaata. Karpionmaalle kylvetään ruista 3/4 tai ohraa 1 panni”. Myöhemmin käyttöön tullut tynnyri veti 2 pannia eli 32 kappaa ja kappa on ollut viiden litran paikkeilla. Kun kapanala oli n. 1,5 aaria, tuli ohrapannilla kylvöön neljänneshehtaari. Punnanmaa, 10 panninmaata, olisi siis 2,5 hehtaaria.

Sakkoluetteloista
Vanhoissa käräjäpöytäkirjoissa kerrottiin yksinkertaisesti kuka, mistä syystä ja millaiseen sakkoon oli tuomittu. Näistä tuloista voudit olivat tilivelvollisia. Ajoittain tuomittu maksoi sakon paikan päällä tai rahan puuttuessa kärsi ruumiillisen rangaistuksen. Yleisin sakon aihe on ollut keskinäinen tappelu. 1543 Liukon veljekset Morten, Henrik ja ?? olivat syyllistyneet toistensa mukilointiin. Vuonna 1546 Hans Larsson tuomittiin Olli Kukon pojan lyömisestä.

Toinen yleinen sakotussyy oli tien- ja sillan- sekä aidanpidon laiminlyöminen. Sukunimellä mainitaan Liukojen lisäksi Morten Kukko vuonna 1548 sekä Morten Tysk ja Matts (Ollinpoika) Kukko vuonna 1554. Kolmas syy sakotukseen oli erilainen kiusan- tai pahanteko sekä siveelliset hairahdukset. Niskottelu esivaltaa vastaan olikin jo vakava rike.

Maanviljelys
Vielä 1500-luvulla maanviljelys oli vaatimaton elinkeino, mutta peltoa oli pienillä kalastajatiloillakin hehtaarin verran. Vuodelta 1566 on annettu luvut joiden mukaan Mustasaaressa oli 699 taloa, peltoa 847 punnanalaa, lehmiä 4478 ja nokkia 4886. Näissä luvuissa on mukana Merikaarron alue. Kyrön osalta luvut olivat 664 taloa, 1283 punnanalaa peltoa, 3863 lehmää ja 4230 nokkaa.

Kotieläiminä 1500-luvun lopulla oli härkiä vetojuhdiksi, lehmiä, lampaita, vuohia, sikoja ja hevosia. Yleisimmät viljelyskasvit olivat ruis ja ohra, humala ja hamppu. Taloissa oli ruuhia joen ylitykseen, merikelpoisia kalaveneitä, joilla pääsi ulkosaaristoon asti ja ainakin jo 1700-luvulla usean talon yhteisiä kirkkoveneitä.

Vähäkyrö on ollut vähämetsäistä aluetta. Puuta kului lämmittämiseen ja rakentamiseen. Asuinrakennusten lisäksi oli tehtävä luhtalatoja ja huomattavat määrät aitoja. Isonvihan aikana miehitysarmeija poltti leiritulillaan luhtaladot ja aidatkin, joten sodan aikana ja jälkeen puun kulutus oli suuri. Niinpä puunkäytöstä on käräjöity useasti. Kerran käräjillä kirkkoherralle annettiin lupa hakata puuta pappilan tarpeisiin mistä löytää.

Tervanpoltto on ollut vähäistä ja jopa kiellettyä. Isäntien käräjäriidat tervaksien hakkuusta ovat saaneet aiheensa Kaukaluodossa tai muualla saaristossa. Näistä syistä kaskenpoltto on ollut suurta tuhlausta. Käräjillä on kahdesti käsitelty kaskenpolttoa kylässä1600-luvulla. Lokakuussa 1663 erimielisiä keskenään olivat Skarran ja Kukon isännät Kartanonmäen kaskeamisesta, elokuussa 1662 Lauri Seppälä haki yhteismetsälle kaskeamiskieltoa.


TALOHISTORIAT

 

SausolannurkkaStor-Sauso, Lill-Sauso
YlinenpääTrasti, Eskelä
KnookalannurkkaKnooka, Störvi, Stor-Kukkoi, Vaali
AlaanenpääSeppälät, Liuko, Parkkari
VartiosaariKolkki, (Pulli, Mänttä, ym.)
HolttilaLill-Kukko, Skarra, Lill-Holtti, Stor-Holtti

Talojen sijainti ei ole tiedossa, mutta oletettavasti se on alkujaan ollut lähellä sitä, mikä se oli vuonna 1750 isojakokartassa. Isännät ovat kuitenkin voineet aikojen kuluessa siirtää talonsa uusille tonteille, maathan olivat hajallaan. Niinpä Vaali sijaitsi ”vanhalla tontilla” (Lehesvuon tontti v. 2000) lähellä Seppälän taloryhmää mm isojaon pohjakartassa 1750.

Samassa kartassa Holttilan talot ovat rinnakkain kosken varrella järjestyksessä Lill Kukko, Skarra, Lill Holtti ja Stor Holtti eli Simola. Alin Simola oli suunnilleen uimarannan kohdalla. Isojaon jälkeen Holttilan taloryhmä hajautui, kosken alaosan varrelle jäi vain Lill Kukko. Sekin asumus hävisi, kun Malander osti ensin Lillkukon ja sitten osan Simolaa ja pystytti Annalan yhteiseksi päärakennukseksi Simolan tontille.

Erityisesti Vartiosaaren talojärjestys on veroluetteloiden nojalla vaikeasti pääteltävissä, mutta Pullion ollut kylän viimeinen Vaasan suuntaan kosken rannalla ja ainoana isojakoon asti elänyt Kolkki oli kartassa jokivarsitien takana Mäkikujan päässä olevan kumpareen vaiheilla.

Isäntäluetteloissa näkyvien nimien lisäksi kylässä oli paljon sotilaita, itsellisiä käsityöläisiä, leskiä y.m. Isojakokartassa on puolen tusinaa sotilastorppia, sepän talo ja yksi itsellistorppa. Muutamia heistä löytyy käräjäkirjoista, mutta esiinpannun sukunimenkään avulla heitä ei yleensä osaa sijoittaa oikeaan sukuun tai sukupolveen. Itselliset eivät aina olleet köyhää väkeä. Joskus ovat sen säädyn miehet lainanneet rahaa talon isännälle, mm. 1665 Johan Mattssonin maita oli panttina itsellinen Sigfred Michelssonilla.

Edes kaikki isännät eivät näy isäntäluettelossa. Mm. Sausolan Matts Eriksson puuttuu. Ilmeisen isoisän Erik Mårtenssonin jälkeen verotuksessa on läsnä pojanpoika Sigfred Mattsson. Matts Eriksson itse löytyy käräjillä 1657, kun hän testamenttaa talon Sigfredille.

Heikki Martinpoika Barkar on kirjattu talon haltijaksi 1563-1625, mahdollisesti hänen poikansa Tuomas Heikinpoika näkyy kirkonkymmenysten maksajana 1622 ja 1625. Vuodesta 1626 alkaen taloa edustaa Niilo Tuomaanpoika ( Barkar). Talon nimi Wahl tulee esiin 1500-luvulla ja Trast käräjäkirjoissa 1600-luvulla.

Isäntäluettelot
Talojen isäntäluetteloita laadittaesa on isännän nimen ja patronyymin lisäksi tukeuduttu talon pinta-alatietoihin ja manttaalilukuihin. Listattu nimi tarkoittaa usein verotuksessa läsnä ollutta henkilöä riippumatta talon muodollisesta virallisesta omistajasta. Yleensä talo periytyi isältä pojalle. Jos patronyymi todistaa toisin olevan, uusi asukas oli yleensä sukua talon edellisille omistajille: vävy, sisarenmies, serkku tai ehkä lesken uusi puoliso tai naisen aiemman avioliiton lapsi. Toisaalta vieraalla voi olla patronyymissä edellisen isännän etunimi.

Sukuyhteys on kuitenkin harvoin osoitettavissa. Mutta jos leskiminiä ottaa toisen miehen, talon seuraava haltija on ensisijaisesti miniän ensimmäisestä aviosta. Miniä ja hänen uusi miehensä kun molemmat ovat talossa vieraita, ei heidän lapsillaankaan ole perintöoikeutta. Jos naisen ensimmäinen avio oli lapseton, löytyy lähisuvusta joku, joka on halukas käyttämään sukulunastusoikeutta. Tilanne oli toinen, jos leski oli talon tytär.

Alla oleva taloluettelon järjestys perustuu 1550-luvulla muotoutuneeseen veroluetteloon ja talot on kirjattu ensimmäisen tunnetun haltijan nimiin. Ensin on kaksi Sausolaa, sitten ylispään talot Trastista Kukkoon ja Vaalin kautta Liukoihin ja Tysk’iin. Vartiosaaren kylän talot ovat n:ot 20-30 ja Pikkumerikaarto eli Holttila 31-34. Taloihin viitattiin isännän nimellä. Hyvin harvoin on isännälle merkitty suku- tai talon nimi. Talon töistä vastava poika on varsinkin kymmenysluetteloissa merkitty edustamaan taloa isän vielä eläessä ja komentaessa. Kruununveroissa käytettiin vanhan isännän nimeä usein pitkään tämän jo kuoltua. Näistä syistä isäntäluettelon vuosiluvut ovat viitteellisiä. 1600-luvulla vaikuttaa lisäksi se, että luetteloita on tarkasteltu muutaman vuoden välein.

 Sausolan osakylä:


 

1. MATTS JONSSON, (Sauso) Isojaossa Rn:o 2, Isosauso =Sauso
1. Matts Jonsson 1546-1549
2. Staffan Mattsson 1550-1560
3. Elin, leski 1557-1558
3. Lars Staffansson 1560, kymmenysluettelossa
4. Lars Mickelsson 1561
5. Lars Mattsson 1562-1601
6. Erik Mårtensson 1602-1632,
7. Bertel Bengtsson,vävy 1633-1634,
8. Matts Eriksson ( -1657),
9. Sigfred Mattsson 1635-1668
10. Jacob Sigfredsson 1674-1691
11. Anders Jacobsson 1695-1703
12. Maria Andersdtt, leski 1704, ehkä Kukosta.
13. Matts Simonsson, 1705-1712, lesken uusi mies
14. Simon Mattsson, vävy 1713-1714, Pso Maria Andersdotter Sauso, isäntä 16.
15. Matts Jacobsson 1715-1724, vävyn isä
16. Maria Andersdtt Sauso 1725-1731, Anders Jaobssonin tytär, Simo Matinpojan leski
17. Simo Simonpoika 1732-, edellisen ainoa poika
Talon jako kahtia välillä 1773-1786.

Talo jaettiin kahtia välillä 1773-1786. Talon isännäksi on vuosina 1548-1549 merkitty Matts Jonsson, sen jälkeen Staffan Mattsson ja leski Elin 1557-1558. Staffan Mattsson näkyy myös 1558 ja vielä vuotuisveroluettelossa 1560. Samana vuonna on kymmenysluettelossa Lars Staffansson. Seuraavana vuonna nimeksi on kirjattu Lars Mickelsson ja sen jälkeen nimi on Lars Mattsson. Voi silti olla sama Lars koko ajan.

Talossa o1i 1558 maata 1 punnan- 2 karpionalaa , 4 nokkaa, 5 lehmää. Rahavero oli 1,5 mk,nimismiehen ohrat 1 vakka, lukkarin ohrat 1 vakka, päivätyövoi 3,6 &, ruokaverovoi 10 &, lehmälukuvoi 5 &, nokkaverovoi 4 &, nokkaverohauet 5 särkeä, nimismiehen heinät 2 ?. (Lyhenne &, tarkoittanee markkaa.)

Talon viljelysalaksi on 1557 kirjattu 12 panninmaata, vuonna 1574-10, 1581-11, 1586-12, 1593-14, 1605 –16. Manttaalijärjestelmässä talon veroluku vuonna 1608 oli 1/1, joka luku säilyy vuoteen 1634.

Vuodesta 1599 taloa edustaa Erik Mårtensson, jonka yhteyttä sukuun ei voi päätellä. Kun 1626 alkaen käräjäkirjat taltioidaan erikseen, on EM lautamiehenä ja jatkaa vuoteen 1632, mutta ei ole lautakunnassa enää heinäkuussa 1633. Sotilasrullassa 1627 hän on ilmoittanut iäkseen 74 vuotta ja vävy Bertil Bengsonille (Sippola) 20 vuotta. Jo vuonna 1632 BB hoitaa isännyyttä, joka hänellä jää lyhytaikaiseksi. Bertilin vaimosta ei ole tietoa, mutta heiltä jäi poika Jöran Bertilsson, jonka perintöä isänpuolen sukulaiset myöhemmin Sausolasta peräsivät. Tytär Lisbeta Bertilsdotter oli Larsin vaimona Seppälässä.

Erik Mårtenssonilla oli myös poika Matts, joka jostain syystä ei esiinny veroluetteloissa. Hänen poikansa Sigfred Mattsson vastasi talosta vuodesta 1635 alkaen. Matts testamenttasi talon Sigfridille 1657 ja seuraavan vuoden syyskäräjillä, sivu 627, todistettiin että veljet, Kurikan Miedossa asuva Henrik ja Tuomas-vainaa, jonka perilliset asuivat Ilmajoella, olivat osansa saaneet. Näistä veli Henrik oli vv. 1644-45 saanut nimensä veroluetteloihin.

Seuraavassa sukupolvessa talon sai Sigfridin poika Jacob Sigfridsson. Hänen Matts-niminen veljensä meni Vaalin leskelle mieheksi ja talon isännäksi. Toinen veli Clemet nai Eskelän ainoan tyttären. Oli myös sisar Maria sekä veli Lars, jonka tytär Elisabet Larsdotter oli Matts Thomassonin vaimo Ellilässä. Larsille langennutta perintöä haettiin kuitenkin Vaalista, jossa myös oli aiemmassa polvessa ollut Sigfred, mutta Lars Sigfredsson Vaali ei näy asiakirjoissa. Voi olla, että perintö olikin Larsin vaimolle Vaalista tulevaa.

Jacob Anderssonilla oli tytär Walborg, joka avioitui Holttiin, mutta kuoli rintaperillisittä. Oli myös sisarukset Jacob Jacobson, Per Jacobson ja Anders Jacobson. Anders Jacobson hoiti taloa ainakin vuodesta 1695 alkaen. Isä Andersin kuoltua 1703 lapsille Maria ja Matts nimettiin holhoojaksi Henrik Andersson Laurila. Maria otti toisen miehen Mats Simonssonin, mutta Mariakin kuoli 1712. Silloin nimettiin toiseksi holhoojaksi äidin suvun puolelta lasten etua valvomaan Jacob Andersson Kukko. Tämä seikka ja tiheät lasten kummisuhteet antavat olettaa, että lasten äiti oli Kukosta.

Holhoojat lupasivat talon Simo Matinpojalle 1713, kun tämä nai talon perillisen Maria Antintyttären. Napuen taistelu lopetti avioliiton lyhyeen ja syyskuussa syntyi ainoa lapsi Simo Simonpoika. Appi Matti Jaakonpoika yritti onnistumatta käräjillä siirtää talon pojanpoikansa nimiin ja omaan hoitoonsa, jolloin Maria ja hänen mahdolliset myöhemmät lapsensa olisi syrjäytetty. Maria yhdessä apen kanssa hoiti taloa vuoteen 1724. Silloin Maria osti veljensä Matin osuuden ja Matti meni vaimonsa kotitaloon Martolaan.

Sotaorpona isänsä kuoleman jälkeen syntynyt Simon Simonsson astui remmiin 1732 ja oli kahdesti aviossa. Myöhemmin välillä 1773-1785 talo jaettiin puoliksi kummallekin lapsikatraalle, toisen puolikkaan isännäksi tuli Mickel Simonsson ensimmäisestä aviosta, toisen Jacob Simonsson. Jacobin kuoltua lapsetonna 1788 tuli talonpitoon Susanna Simonsdotter miehensä Thomas Liukon kanssa.

Toinen puoli Sausosta myytiin 1800-luvun lopulla Oravaisista tulleelle Johan Baggelle, jonka talon osia on nyt Lidmanilla y.m. ja Vennerholmit edustavat toista Sausoa, jonka sukuakin he ovat pitkän naisketjun kautta.  

 

2. STAFFAN JONSSON, Rn:o 11, Vähäsauso - Mäenpää
1. Staffan Jonsson 1548-1591
2. Eskil Eriksson 1590-1595
3. Thomas Eskilsson 1598-1642
4. Per Jöransson 1643-1668
5. Jacob Persson 1654-1659
6. Erik Klemetsson 1662-1669 Lill-Kukosta, puoliso Kaijasta
7. Anders Eriksson 1674-1695
8. leski Brita (Eriksdttr) 1696-1699
9. Jöran Andersson, (1697-)1700-1713
10. Maria (Mattsdotter), leski -1719-
11. Thomas Jöransson 1723-1727
12. Jacob Johansson. 1728-1729
13. Liisa Andersdr. 1730-1731
14. Matts Johansson , is. 1732-
15. Liisa Andersdr. (= 13)

Tähän taloon ei ole merkitty veronmaksajaa 1546, Staffan Jonsson on veroluettelossa merkitty isännäksi vuodesta 1548 ja vielä 1589. Vuonna 1580 ja vuodesta 1585 kymmenysluettelossa on hänen tilallaan Eskel Eriksson.(Vuosina 1581-82 Eskil Staffanson ja Leski Barbro 1593 -1595). Talon nimestä ja isäntien patronyymistä voi arvella mahdolliseksi, että Sauson talojen isännät olivat veljeksiä.

Vuonna 1558 talossa o1i 1 punnan- 3 karpionalaa maata, 5 nokkaa, 6 lehmää. Rahavero 1 mk 5 äyriä; nimismiehen ohrat 1 vakka, lukkarin ohrat 1 vakka, päivätyövoi 3,9 &, ruokaverovoi 10 &, lehmälukuvoi 6 &, nokkaverovoi 5 &, nokkaverohauet 5 &, nimismiehen heinät 2 ?????. Talon viljelyala 1557 oli 13 panninalaa, on välillä 11 ½ , sitten pitkään 12 ½. Veroluvuksi 1608 määrätään 2/3 manttaalia, mutta vaikeuksien vuoksi myönnetään välillä helpotuksia.

Thomas Eskilsson, 56-vuotias 1627, saa 1620 kuudesosan verohelpotuksen vaikeuksiensa takia ja vuoteen 1634 veroluku on ½. Jatkossa Thomaksen talo hiipuu ja tuomiokirjan 6.9.1643, s. 244 mukaan Thomas Eskelssonin 3 vuotta autiona olleen talon ottaa vastaan ilmeisesti vieras mies Per Jöransson, joka poikineen on talossa kymmenysluetteloiden mukaan vuoteen 1659. Poika Jacob Perssonin ja tämän poika Mickel Jacobssonin jäämistö pannaaan jakoon 1670. Yhdessä näiden kanssa on asunut Margeta Jacobsdotter, joka määrätään poistumaan miehensä luo Ilmajoelle.

Seuraava uusi isäntä Erik Klemetsson tuli Sausoon 1662. Hän oli Lill Kukon poika ja ajautui siellä veroautioksi n. 1646. Välillä hän oli vielä vaimonsa kotona Kaijalassa. Vaikka isännäksi veroluetteloihin on vuodesta 1670 merkitty Anders Eriksson, on isä Erik hengissä ja käy käräjillä vielä 1682 etsimässä huojennusta 2/3 manttaalin veroon.

Anders Erikssonin vaimo oli Selkämäeltä Nils Eriksson Haldisen sisar. Heillä oli ainakin pojat Hinders ja Jöran. Jöran Anderssonilla oli vaimona Maria Mattsdotter, Johan Johansson Flanderin Liisa-sisaren tytär. Marian isä näyttää olevan lähemmin määrittelemätön Matts Mullo. Marian veli Matts oli sotilaana Riikassa, veli Jöran Mattsson vävynä ja isäntänä Kolkissa. Johan Flander oli Mullossa vaatimassa perintöä Liisa-sisarensa jälkeen, vaikka tältä jäi kolme pientä lasta. Samoin hän pyrki osingoille toisen sisaren jälkeen, kuin tämä testamenttasi jäämistönsä sisar Liisan lapsille.

Tämä yhteys Mulloon saattaa ola osaselitys sille, että Jacob Johansson, isänä Valtarin vävy Johan Carlsson Mullo, tulee Sausoon Saarenpään Valtarista 1728. On juuri ja juuri mahdollista, että 1696 syntynyt Liisa Andersdotter oli samana vuonna kuolleen Anders Erikssonin tytär ja Sauso siis vaimon koti .

Jacob Johansson, syntynyt. 22.7. 1699 Valtarissa, oli sairas, joten päämieheksi merkittiin Jaakon 15.11.1696 syntynyt vaimo Liisa Andersdotter parina vuonna ja Jaakon veli Matts Johansson vuoteen 1739. Siitä Liisa taas jatkaa. Matts yritti onnistumatta käräjissä saada talon itselleen. Jacobin poika Jacob Jacobsson otti vastuun talosta 1748. Viimemainitun tyttärenpoika oli Merikaarron kirjankopioijista tuotteliain Mickel Mattsson Sauso, jonka isä oli tullut vävyksi Lill-Greggilästä.

Mäenpää hallitsee talon maita ja jatkaa vanhaa sukua. Näennäisesti vieras taloon tullut isäntä Simon Brygga oli tosiasiassa Sauson tyttären Liisa Jacobsdotterin poika. Ylimääräinen mutka asiasa on, että pappi on vihkiluetteloon kirjannut Brita eikä Liisa. Lasten syntyessä äidin nimi kuitenkin on aina Liisa.

Edellisestä isännästä Thomas Jöranssonista on ristiriitaista tietoa. Ehkä hän on muuttanut Voitilaan, sillä käräjillä 22.3.1730 todetaan näytetyksi, että Matts Johanssonilla on perintövelkaa Voitilassa asuvalle Thomas Jöranssonille ja tämän sisaruksille. Voitilasta ei kuitenkaan löydy tallaisia ihmisiä On myös todisteita sille, että Sauson Thomas Jöransson olisi 1727 vaihtanut taloa Jacob Johanssonin kanssa ja mennyt Valtariin. Siellä on Tuomas Jöransson ja Merikaarrossa syntynyt poika Erik on vihkiluetteloon kirjattu talollisen poikana Saarenpäästä. 

 

 Ylinenpää joen pohjoisrannalla:


3. ANDERS LARSSON, (Trast) Isojaossa Rn:o 7, Trasti
1. Anders Larsson 1546-1566
2. Clemet Andersson 1566-1582, 1585
3. Erik Eriksson (1580-) 1585-1598
4. Nils Eriksson 1599-1630
5. Grels Nilsson 1631-1669
6. Eskel Grelsson 1669-1689
7. Jacob Eskelsson 1690-1707
8. Liisa, leski 1708
9. Anders Pålsson 1709-1713
10. Liisa uudelleen -1719-1724
11. Jacob Jacobsson 1725- kuoli 1792
12. Anders Jacobsson, s. 31.10.1728

Anders Larsson on isäntänä ainakin vuodesta 1546 vuoteen 1566, mutta 1567 on isäntänä Clemet Andersson, jonka nimi on kymmenysluettelossa jo edellisvuonna ja säilyy vuoteen 1582. Kymmenysluetteloissa on talon kohdalla Erik Eriksson 1581 ja hän tulee vuotuisveroluetteloihin kaksi vuotta myöhemmin. Mahdollinen sukuyhteys edellisiin on vain arvuuteltavissa

Talossa on 1558 1 punnan 9 karpionalaa maata, 5 nokkaa ja 6 lehmää. Rahavero 2 mk 3 äyriä; nimismiehen ohrat 1 vakka, lukkarin ohrat 1 vakka, päivätyövoi 5,7 &, ruokaverovoi 10 &, lehmälukuvoi 6 &, nokkaverovoi 5 &, nokkaverohauet 5 &, nimismiehen heinät 2 ???. Veroluku vuodesta 1608 oli 1/3 manttaalia ja oli edelleen 1661.

Trastin talo oli osakkaana Kolkin jakokunnassa Mikkelinsaarilla, jossa Willskärin länsirannalla oli isojakokartassa Trastviken ja sen suulla kalapato. Vanhassa testamentissa on runsaasti merikalastustarvikkeita alkaen nuotasta ja silakkaverkosta hyljeveneen purjeeseen. Trastiin ostetaan Mickel Mårtenssonin talo no 7 vuonna 1643/syyskäräjät 1643, s.244.

Grels Nilsson oli iältään 26 vuotta 1627. Vaimo oli nimeltään Dordi Jacobsson. Heillä oli poika Eskil, tämän sisar tai veli, joka oli asettunut Voitilaan sekä sisar Carin. Carinin ensimmäinen mies oli ollut joku Påwall. Lapsia oli ainakin Jöran , Lisa ja vielä Anders Påwallsson, joka isännöi äitinsä kotitalossa. Hän tuli naimalla serkkunsa lesken, jolle ei ollut verisukua.

Leskeksi jäätyään Carin meni Knookaan toiselle leskelle. Poika Jöran oli siellä jonkun aikaa isäntänä, jäi leskeksi ja häiriintyi. Lisa Pålsdotter oli Kolkissa Matts Johanssonin vaimo.

Eskil Grelssonin tytär Brita lähetti Liukosta miehen ja kaksi poikaa Napuelle turman suuhun. Walborgin mies Simon Simonsson Seppälä kaatui myös, samoin Wendelan mies Jacob Kukko. Veli Jacob Eskilsson oli aiemmin kuollut. Tämän leski, Liisa Andersdotter Lill Holtista, menetti uuden miehensä ja talon isännän Anders Pålssonin venäläisten käsiin. Eskilin muita lapsia henkikirjoissa on tyttäret Walborg, Maria ja Liisa.

Kahtia jakautunutta Trastia edustaa v. 2000 Bertel Anderssonin talo, toinen osa on Valkamana.

4. ESKIL ERIKSSON, Eskelä Isojaossa Rn:o 6, Eskelä
1. Eskil Eriksson 1546-1566
2. Henrik Eskilsson 1567-1625, Matts Henriksson 1610, 1617,1621
3. Karin, leski (1624-) 1626-1631,.
5. Johan Mattsson 1632-1669
6. Clemet Sigfredsson, vävy,1674 , Sausolasta
7. Margetta Johansdotter 1679-1686
8. Johan Clemetsson 1687-1713
9. Jacob Joh:sson, s. 1697,- 1719-1750

Talossa oli vuonna 1558 maata 1 punnan 7 karpionalaa, 6 nokkaa ja 3 lehmää. Rahavero oli 2 mk 1 äyriä; nimismiehen ohrat 1 vakka, lukkarin ohrat 1 vakka, päivätyövoi 5,1 &, ruokaverovoi 10 &, lehmälukuvoi 3 &, nokkaverovoi 6 &, nokkaverohauet 5 &, nimismiehen heinät 2 ???. Viljelyala on 1557 17 panninalaa, sitten 15 vuoteen 1590 ja sen jälkeen 12 ½. Manttaaliluvuksi määritettiin 2/3 vuonna 1608., mutta 1630-luvulla se huojennettiin kolmannekseen. Talo oli huomattavissa vaikeuksissa etenkin leskien Karin ja Margeta hallintakaudella.

Johan Mattsson oli 20 vuotta vanha vuonna 1627, vaimo oli Margeta Olofsdotter. Heidän tyttärensä Margeta oli jollakin mekanismilla sukua Kukkoon, sillä Margeta Johansdotter haki Kukosta perintöä siellä naimattomana kuolleen serkkunsa Brita Markusdotterin jälkeen. Margetan lisäksi oli ollut poika Jöran, jolta jäi poika Eskel Jöransson. Testamentissa talo jaettiin kahtia tämän pojanpojan ja vävy Clemets Sigfrissonin kesken. Irtaimesta Clemet maksoi 81 talaria kuparia.

Margetan puoliso Clemet Sigfredsson oli Sausosta. Perhe ei kyennyt pestaamaan sotilasta, vaan Clemet joutui itse lähtemään sotaan. Orvoiksi jäi neljä poikaa ja neljä tytärtä. Poika Mickel oli vähän aikaa Kukossa renkinä ennenkuin avioitui Voitilan Finneen, poika Tuomas vaikutti Laihian Pohdossa , josta poikaTuomas perheineen ja vanhempineen tuli Vaaliin n. 1735.

Joku Åndu Sigfredsson, kuolleena jo 1670, oli Eskelän perillinen. Käräjillä ei mainittu, oliko äitinsä vai isänsä kautta. Hänen vaimonsa, leski Clara Thomasdotter, valitti käräjillä Margeta Johansdotterin menettelystä. Oli kuulemma vienyt hänen tuvastaan oven.

Johan Clemetssonin vaimo Walborg Andersdotter oli Lill-Holtista ja heidän sukunsa jatkuu monihaaraisena nimellä Eskelä.

5. MATTS LARSSON, Poistuva talo
1. Matts Larsson, 1549-1554, 1557,1568
Viljelyalaa talossa oli 6 panninmaata.Talo poistuu luetteloista. 

 

Knookalannurkka:


 

6. OLUFF MATTSSON, Knooka Isojaossa Rn:o 8, Knooka
( Anders Persson Knoka, kuollut 1546 )
1. Oluff Mattsson 1548-1598
2. Thomas Oluffsson 1595-1601,( 1604) (Välillä Thomas Nilsson)
3. Mårten Oluffsson 1602-1607,
4. Thomas Olufsson 1608-1616,
5. Jacob Oluffsson 1617-1642
J. Knoka 1618-19,33-34, 60-vuotias 1627
6. Johan Jacobsson 1645-1685 27-vuotias 1640
7. Jöran Pålsson 1686-1692 Johanin poika-, Simonin velipuoli
8. Simon Johansson 1695-1713
9. Matts Simonsson -1719-1745-
10. Matts Mattsson s. 26.9.1722

Vuonna 1546 on veroa maksavan talon isäntänä Anders Persson Knok. Ehkä oli, ehkä ei ollut tämän talon isäntä. Taloon 8 merkitty Anders Perssonin poika Jöns Andersson maksoi erikseen veroa toisesta talosta.

Thomas ja Jacob Oluffssöner on vaihdellen kirjattu patronyymillä Nilsson tai Olsson. Oluff Mattsson esiintyy vuodesta 1548 vuoteen 1598. Talossa on vuonna 1558 8 karpionalaa maata, 4 nokkaa ja 4 lehmää. Rahaveroa maksettiin 1 mk; nimismiehen ohrat 1 vakka, lukkarin ohrat 1 vakka, päivätyövoi 2,1 &, ruokaverovoi 10 &, lehmälukuvoi 4 &, nokkaverovoi 4 &, nokkaverohauet 5 &, nimismiehen heinät 2 ???. Talon manttaali on ollut 2/3, mutta 1630-luvulla saatiin huojennusta 1/3:een.

Ajankuvaan sopii ja sotilaspoikienkin asemaa kuvaa, kun Johan Jacobsson käräjillä 22.10.1666 valitti, että hänen lapsesta asti kasvattamansa palveluspiika Walborg Simonsdotter oli houkuteltu palvelukseen toisaalle. Tällaisia pienestä asti kasvatetun palveluspiian tai sotilaspojan toisaalle houkutteluja esiintyi käräjillä tämän tästä.

Johan Jacobsson nai leskeksi jäätyään leski Carin Grelsdotterin, Trastin tyttären, jolla oli mukanaan poika Jöran Pålsson. Jöran oli jonkun aikaa isäntänä ennen Simonia, joka moitti Jöranin talonpitoa. Tämän henkisiä ongelmia ratkottiin käräjilläkin.

Simon Johanssonin vaimo oli Agda Larsdotter Seppälästä ja heillä lapset Walborg, Jacob ja Matts, joka jatkaa isännyyttä Tråntilan Mäkelästä tulleen Maria Mickelsdotterin kanssa.

Knookan talo on jakautunut ja sen osia omistavat: Aura, Träsk ja Svens. Vanhaa sukua kylässä jatkavat mm. Kivirantalaiset ja Koskiniemen jälkeläiset sekä v. 1884 syntyneen Elina Jaakontyttären jälkeläiset Amerikassa, tytär Martha Lehti >Songeyn perilliset ja toisen avioliiton Mannoset.


7. MÅRTEN BENGTSSON, Poistuva talo, ei rekisterinumeroa.
1. Mårten Bengtsson 1551-1557
2. Mårten Bengtsson 1558-1574-80,
3. Mårten Mårtensson 1581- 1620,
4. Mickel Mårtensson (1609-)1620-1634

Mårten Bengtsson on vuosina 1551-1557 veroluetteloissa Vartiosaaren talojen mukana. Kysymys, oliko kyseessä sama talo ja sama mies, vai vaihtoiko isäntä taloa, ei ole ratkennut. Vartiosaareen ei näy tulevan uutta isäntää poistuvan tilalle eikä Merikaarrossa viljelijättä jäänyttä, johon tulla.

Talossa on 1558 viisi karpionalaa maata, 3 nokkaa ja 1 lehmä. Rahavero - mk 5 äyriä; nimismiehen ohrat 1 vakka, lukkarin ohrat 1 vakka, päivätyövoi 1,5 &, ruokaverovoi 10 &, lehmälukuvoi 1 &, nokkaverovoi 3 &, nokkaverohauet 5 &, nimismiehen heinät 2 ???. Viljelyala 5-7 panninmaata. Vuodesta 1608 veroluku 1/3 manttaalia. ja 1630-luvulla ¼ manttaalia.

Mårten Bengtsson ajautui loppuvuosina vaikeuksiin. Mårten Mårtensson mainitaan leskeksi v. 1610, ja Mickel rutiköyhäksi 1616. Mickel Mårtensson, 52 vuotias vuonna 1627, myy talon, (maat?) , Grels Nilsson Trastille vuonna 1643/syyskäräjät 1643, s.244.

8. JÖNS ANDERSSON, Knooka>Törvi Isojaossa Rn:o 9, Törvi1.
Jöns Andersson 1546-1548 ”Filius Anders Persson Knok.”
2. Sigfred Jönsson ”Knoka” 1551-1574
3. Leski Walborg 1575-1585
4. Mårten Sigfredsson 1584-1608 knihti 1606, talo autio
5. Erik Sigfredsson 1609-1625
6. Henrik Eriksson 1624-1640 Sotilasrullassa 1627 26-vuotias
7. Dordi, leski 1642-1668
8. Johan Störvi 1662-1669
9. Johan Henriksson, edell?1674-1686
10. Anders Johansson 1687-1713
11. Maria Markusdotter, leski -1719-
12. Matts Andersson -1723-1748

Talon isäntä oli alkuaan Knookaa. Myöhemmin nimi on vaihtunut Störviksi. Talon nimelle on etsitty yhteyttä saksan verbiin ”sterben” = kuolla. Voisihan historiaan kätkeytyä jokin onnettomuus selitykseksi. Rannikon ruotsalaismurtessa sana ”störvi” tarkoittaa tervaspuita, mikä myös voisi pohjustaa nimen. Historia kertoo myös, että Kyrön alueelle on väkeä muuttanut mm. Vammalan seuduilta Hämeenkyrön kautta. Siellä on mm. Tyrvää, ruotsiksi Tyrvis, joka on voinut antaa sieltä tulleelle nimen. Esimerkkinä voisi olla sanapari Tyrnävä-Törnävä.

Vuonna 1546 kerrotaan, että Jöns Andersson on edesmenneen Anders Persson Knokan poika. He hallitsivat kumpikin eri taloa. 2.8.1553 on kirjattu Sigfred Knok, joka on isäntänä 1549-1574. Vuodesta 1575 alkaen taloa johtaa leski Walborg.

Vuonna 1558 talossa oli 1 punnan,1 karpionalaa maata, 3 nokkaa ja 1 lehmä. Rahavero oli 1 mk 3 äyriä; nimismiehen ohrat 1 vakka, lukkarin ohrat 1 vakka, päivätyövoi 3,3 &, ruokaverovoi 10 &, lehmälukuvoi 1 &, nokkaverovoi 3 &, nokkaverohauet 5 &, nimismiehen heinät 2 ???. Viljelysala 1557 oli 11 panninmaata, leski Walborgin aikana 15, mutta 1581 alkaen 10 ½ panninmaata. Vuonna 1608 talolle asetettiin veroluku 1/3 manttaalia, joka se väliaikaisten huojennusten jälkeen oli myös 1634.

Johan Henrikssonin puoliso oli Walborg Michelsdotter Seppälä ja heillä lapset Walborg, Maria, Gertrud, Lisa, Agda ja Karin sekä poika Anders, jolla oli vaimo Maria Marcusdotter Skarra.

Matts Anderssonin, kuoltua hänen lapsilleen asetettiin holhoojaksi Alexander Johansson Klank, jonka sanottiin olevan lähin sukulainen ja joka ei ollut esteellinen. Störvissä ei ollut mahdollista isä Johania Alexanderin isäksi, ellei kyseessä ole vävy. Isän sisaren mies olisi kuitenkin ollut esteellinen, koska hanellä olisi ollut talossa omakin etu valvottavanaan. Sukulaisuudeksi riitti ehkä se, että Alexanderin vaimo oli Walborg Thomasdotter Skarrasta, Matts Störvin serkun tytär. Holhoojan ensi tehtävä oli perätä lapsille äidinperintöä Trastista.

Alexander oli pitäjänkräätäri. Äiti Brita Mattsdotterin suvusta ei ole tietoa, mutta hän asusti Merikaarrossa. Alexander sai isäpuolekseen sotilas Anders Spelmanin Tervajoelta. Jonkun ajan kuluttua perhe muutti sinne ja Alexander näkyy sillä suunnalla henkikirjoissa renkinä. Sittemmin hänestä on merkintä Vaasassa, josta hän tulee Merikaartoon, avioituu ja asettuu Klankkiin Hyyriään. Myöhemmin hän on kirkonisäntä.

1700-luvun loppupuolella Törvin omisti viinapolttimon kirjanpitäjä Sundvik. Tämä halusi kuivatusta Rummukassa, mutta talolliset, jotka omistivat maita jokeen menevän ojan varrella vastustivat, koska suurempi ja syvempi oja olisi vähentänyt heidän peltojaan. Törvilän tuvassa pidetyillä käräjillä asiaa puitiin ja eräät isännät saivat sakoja oikeuden vastustamisesta.

Vuosisadan vaihteen tienoilla taloon tuli kräätäri Matts Mickelsson Soini, (alun perin Sarvi, Jurvasta) ja tämän tyttärelle vävyt Jacob Mattsson Isokyröstä ja Mickel Thomasson Skarra. Sitten numeroon tuli perheineen Anders Johansson Hannuksela ja vävyksi Johan Isaksson Lammi Tervajoelta. Myös Mäki-Kukon poika Jacob Jacobsson oli talossa vuokraviljelijänä 1800-luvulla. Nyky-Törvien isä on Jaakko Mikonpoika Storsauso, * 1852.

Suomalaisen talo, aiemmin Kronholm, Merikaarron riippusillalta pohjoiseen tullessa, on entinen Törvi ja sen vasemmalla puolen on toinen Törvin talo kivinavettoioneen.

9. MÅRTEN JOHANSSON, Rn:o 4, Storkukko - Kukko
1. Mårten Johansson, 1546-1548
2. Mårten Mårtensson 1549-1574
3. Matts Mårtensson 1574-1579
4. Marcus Mårtensson 1579-1585
5. Matts Simonsson 1586- - -1625
6. Henrik Marcusson 1611- 19,1626-29
7. Leski Gertrud 1631-1641
8. Johan Henriksson 1635, 1644-1669
9. Anders Mattsson, vävy 1674-1689
10. Henrik Andersson 1690-1691-
11. Jacob Andersson 1695-1713
12. Leski Vendela Eskilsdtt, 1714-1718
13. Mickel Johansson,vävy -1719-1763
14. Henrik Mickelsson 1764-1795 leski Elisabet Samuelsdtt 1796-1803
15 a. Mickel Henriksson 1804-
15 b. Matts Henriksson 1804-
15 c. Mårten Henriksson 1804-

Mårten Johansson on v. 1546 päässyt isäntäluetteloon, jossa oli tilapäisesti myös 1557-1558 vanhana isäntänä. Vuodesta 1548 alkaen mainitaan isäntänä useammin Mårten Mårtensson tai Mårten Kucko. Syksyllä 1568 M.M oli uskottuna miehenä arvioimassa vuoden sadon kymmenysten kantoa varten, mutta oma nimi puuttuu v. 1568 kantoluettelosta. V. 1569 hän on maksanut vuotuisveron ja v. 1570 viljakymmenykset. Hopeaverovuonna 1571 tämä 14 panninalan tila on merkitty autioksi. Seuraavana vuonna talosa on 3 nokkaa ja 2 lehmää. Viimeistään 1573 ohjissa on Matts Mårtensson. Maa-ala on pudonnut 10 panninmaahan. 1579 tulee sitten isännäksi Markus Mårtensson.

Talossa oli v. 1558 1 punnan 3 panninalaa maata, 5 nokkaa ja 5 lehmää. Rahavero oli 1 mk 5 äyriä; nimismiehen ohrat 1 vakka, lukkarin ohrat 1 vakka, päivätyövoi 3,9 &, ruokaverovoi 10 &, lehmälukuvoi 5 &, nokkaverovoi 6 &, nokkaverohauet 5 &, nimismiehen heinät 2 ???.

Viljelyala talossa on vaihdellut vuoden 1557 kolmestatoista ensin neljääntoista ja 1575 äkkiä pudonut kymmeneen. Talossa tapahtui juuri isännänvaihdos ja, poistuvan maan sai naapurin leski Walborg. Ehkä hän peri Kukosta maata. Vuonna 1581 Kukossa ala lisääntyy 12:n, Walborgin maa vähenee 10 ½:: n. Vuonna 1605 Kukon ala on 15 panninmaata, manttaaliksi 1608 tulee ¾. Leski Gertrudin aikana saadaan huojennus 2/3 osaan, mutta vero nousee myöhemmin takaisin.

On mahdollista, että Matts ja Marcus ovat edellisen isännän poikia ja myöhempi Henrik Markusson seuraavaa polvea. Poistumisen syytä voi vain arvailla. Matts Simonssonin suhde sukuun ei käy ilmi. Hän voi olla Matsin tai Marcuksen seuraaja aviossa ja talossa taikka näiden sisaren mies. Leskelle tulosta kielii se, että hänen lapsiaan ei tullut talon haltijaksi. Vuodesta 1611 alkaen Matts Simonsson ja Henrik Marcusson asuvat talossa rinnan. Jos toinen on mainittu kruununveroluettelossa, on toinen useimmiten kymmenyslistalla.

Vuoden 1627 sotilasrullassa Henrik Markusson on 54-vuotias, joten hän oli syntynyt noin 1573. Hänestä voidaan laskea Kukon tähän päivään jatkuvan väen polveutuvan, välillä kahden naisissukupolven kautta. Henrikistä taaksepäin sukulaisuutta voi vain arvailla. Henrikin pojista Johan Henriksson oli sotilasrullassa 1633 28-vuotias, Erik Henriksson 25-vuotias 1640.

Henrik Markussonilla oli ainakin lapset Matts, Marcus, Johan ja Erick. Erik mainitaan sotilasrullissa, Matts kerran veroluettelossa, Marcus perintöasiassa käräjillä, kun Eskelän Margeta Johansdotter vaatii perintöosaa serkkunsa, Kukossa lapsettomana kuolleen Brita Markusdotterin jäämistöstä .

Johan Henriksson sai talon ja kirjoista hänelle löytyy vain tytär Anna. Tämän mies oli puuhakas Andess Mattsson Akkola. Hän raivasi peltoja ja niittyjä, kalasti merellä ja oli pitkään myös lautamies. Annan ja Andersin lapsia oli poika Mickel, Taurilan Fantin isäntä, Henrik muutaman vuoden ennen kuolemaansa Kukon isäntä äitinsä alaisuudessa, sekä Jacob Napuen taisteluun asti. Tytär Walbor oli Jacob Nilssonin vaimona Hakomäessä, Maria oletettavasti Sausossa ja Brita Ellilässä sekä Liisa Andersdotter, mahdollisesti naimaton, joka oli pitäjänvaivaisena Kukossa 1750-1763.

Järvenkylän historia kertoo, että oli lisäksi Matts Andersson Anttilassa, puolisona Maria Grelsdotter. Tälle tiedolle en ole nähnyt lähdettä enkä löytänyt muuta mainintaa Kukkoon sopivasta Mattsista. Käräjillä Kukon perintöriidassa esiintyi vaimo Maria Andersson itse eikä hänen puolisonsa. Selitys voisi olla, että Sauson Marian mies Anders Jacobsson oli juuri (1703) kuollut, eikä Maria vielä ollut avioitunut uudelleen. Sauson Marian kuollessa holhoojaksi äidin puolelta lasten etua valvomaan valittiin Jacob Andersson Kukko. Lasten isän kuoltua 1703 holhoojaksi nimettiin Henrik Andersson Laurila.

Näillä perhekunnilla oli vilkas keskinäinen kummiyhteistyö. Toisella Maria ja Anders Sauson kaksosista 10.12.1703 oli kummina mm. Jacob Andersson Kukko vaimoineen, Matts Thomasson Ellilä ja Mickel Jacobsson Hakomäestä. Tämän lisäksi joka perheessä oli kummi Taurilan Fantista, jossa Kukon Mickel Andersson oli isäntänä.

Kun Henrik Andersson-vainajan tytär Walborg avioitui, vaati hänen miehensä Isak Jacobsson Flaming Jacob Anderssonilta taloa haltuunsa, koska vaimo oli vanhemmasta veljestä. Kun äiti Anna oli oikea perillinen, hän sai eläessään pitää apunaan kenet halusi, ja hän halusi Jacobin. Myöhemmin tämä lautamies Jakob lunasti talon Iisakilta ja tämä osti Puotun Kylkkälästä. Siltä varalta, että Walborgin sisar Brita käyttäisi etuosto-oikeuttaan, sovittiin, että Jacob ja Isak siinä tapauksessa vaihtaisivat taloa.

Jacobin kaatuessa Napuelta häneltä jäi tyttäret Anna ja Maria. Maria avioitui Mickel Johansson Lill-Röfwarin kanssa n. 1719. Mickel oli lautamies, pitäjäläisten edustaja, kun ruotukontrahti allekirjoitettiin Vaasassa 1734 sekä seurakunnallinen luottomies. Pappi piti häntä suuressa arvossa, kun oli saanut häneltä apua asiainsa ajamiseen, ja kirjoitti hänestä kirkonkirjaan mairittelevan muistolauseen.

Mickel ja Maria saivat liudan lapsia: Susanna avioitui Mahlaseen, Maria Matts Florenzson Lill-greggilälle, Liisa Tapoilan Soiniin, Walborg Lill-Kukkoon ja Brita Parkkariin. Poika Jacob asui kotona naimatonna pläkkiseppänä, Matts eli Vaasassa merimiehenä ja puuseppänä nimellä Lindberg. Henrikistä tuli talon isäntä.

Henrikin vaimo oli Simolasta/Stor Holtista Elisabet Samuelsdotter. Heidän tyttärensä Anna oli aviossa Matts Seppälän kanssa, ja näiden poika Jacob Matsson päätyi Tervajoelle Heikkiselän isännäksi. Tytär Marian mies oli Mickel Larsson Seppälä. Heidän lapsensa syntyivät Kukossa ja Mickel teki talon töitä, mutta talon jaossa n. 1806 tytär Maria sai osuutensa rahassa ja koko perhe muutti Mynttiin, jonne vanhin poika meni vävyksi, mutta Mickel Larsson isännäksi.

Henrik Mickelsson oli kuollut 1795, vaimo Elisabet Samuelsdotter kuoli 1802. Perinnönjaossa veljekset ostivat sisaret ulos ja jakoivat talon keskenään. Kaikki kolme rakensivat tuvan vanhalle tontille ja sen jälkeen kutsuttiin maanmittari jakamaan. Palovaaran vuoksi ahtaasti rakentaminen oli kiellettyä, joten mittari etsi pontevasti tonttia, jonne joku veljeksistä olisi voitu siirtää. Soveliasta tonttia ei löytynyt, ottaen huomioon, että maat olivat molemmin puolin jokea.

Vanhin poika oli Mickel, jonka asumus tuli mäelle. Mikolla oli poika Jaakko ja tällä mm Jaakko Jaakonpoika isäntänä ensin Törvissä, sitten Juha-veljen kuoltua tämän lasten taloa hoitamassa Mäenpäässä ja lopulta kotitalossa. Juha Jaakonpoika kuuluu Mäenpään esi-isiin. Iisakki Jaakonpoika nai Sausosta ja sai torpan Kohdanmäeltä. Iisakin jälkeläisissä on Koskeloita, Saarisia ja Amerikassa poika Mikon jälkeläiset. Mikko Jaakonpoika oli mennyt vävyksi Mänttään, josta Jaakko Mikonpoika (vanhoilla päivillään Hilden) tuli myöhemmin isännäksi. Hänen tyttärensä miehineen myi rakennukset ruotsalaisen koulun kannatusyhdistykselle, enimmät maat Jaakko Simunanpoika Kukolle. Mikon tontilla on nykyisin Erkki Karilan talo. Entinen koulurakennus on purettu.

Henrikin poika Matsille tuli asumus joen varteen lännenpuoleiselle tontille. Mattssin pojalla Juhalla oli tytär Susanna, Ylistarossa aviossa Kustaa Holkon kanssa. Tuomas Juhanpoika oli vävynä Tervajoen Erkkilässä. Nuorin poika Simuna jäi taloon, puolisona Hedvig Trast. Nykyään linjaa edustavat mm. Kukot ja Karilat, mutta jälkeläisiä on Vaalissa ja laajasti muualla pitäjällä.

Mårtenin,.Henrikin nuorimman pojan, talo oli joen varressa idänpuoleinen. Siinä asui 1900-luvulla Kustaa Svens ja myöhemmin hänen poikansa Einari. Tämäkin rakennus on uusjaon seurauksena purettu noin 1960. Einarin perikuntaa asuu Piukalla ja hänen veljensä Hugon poika Henry Knookalanmäellä.

Mårtenin kuoltua taloa piti leski Anna Jacobsdotter (poika Jaakko Martinpoika,) tytär Susanna Mårtensdotter ja tämän miehet Johan Thomasson Barkar ja Mickel Raukko. Susannan tytär Anna oli aviossa Knuuttilassa, poika Thomas myi talon Svensin suvulle n. 1880. Thomas Kukko>Salmisen ja Serafia Holtin jälkeläiset ovat Amerikassa. Mårtenin tytär Maria avioitui Lill Hakomäkeen. Häneltä jäi poika Antti Antinpoika, sotilaana Hako.

10. ERIK BENGTSSON, Isojaossa Rn:o 16, Vaali
1. Erik Mårtensson 1546-1549
2. Bengt Eriksson 1550-1608 (Erik Mårtensson 604,1606(-15) ( Hutilan no 19 isäntä.)
3. Sigfred Eriksson 1618-1650- Sotilasrullassa 1627 30-vuotias.
4. Matts Sigfredsson -1654-1669- (Thomas Mattsson) -1674-
5. Jacob Pålsson -1679-81 pso Walborg Mattsdotter Matts Sigfredsson,uusi 1682-1698
6. Johan Jacobsson 1699-1706 pso Maria Andersdotter Sippola
7. Johan Eskilsson 1707-1713 Leski Anna Jacobsdotter -1719-
8. Johan Simonsson 1725-1732 Leski Anna Jacobsdtt.Eveli
9. Anders Hollo 1735
10. Thomas Thomasson 1736-
11. Mårten Eskelsson 1756-

Vuodesta 1546 alkaen on kaksi Vaalin taloa. Varteenotettava selitys nimelle on, että wahl oli kappalemitta: 80 kappaletta kuivattuja kaloja. Vaali oli mukana Kolkin jakokunnassa Mikkelinsaarilla. ja kuivaus oli tuolloin pääasiallisin kalojen säilöntätapa. Nimi nimenä näkyy ainakin jo 1585 maakirjassa. Kahdesta Vaalista nykypäivään säilyneessä oli aluksi isäntänä Erik Mårtensson, vuodesta 1550 Bengt Eriksson.

Vuonna 1604 ilmestyy Vaalin listalle Erik Mårtensson, joka on ollut Hutilassa jo vuodesta 1578 alkaen. Vaalia ja Hutilaa ehkä avioliiton seurauksena viljeltiin yhdessä. Yhteisviljelystä on nimenomainen merkintä veroluettelossa. Vuonna 1617 omistajina on Anders Nilsson (Hudd) ja Erik Mårtensson, yhteinen manttaali 2/3. Vuonna 1620 on omistajat Anders Nilsson ja Erik Mattsson? kirjattu vierekkäin Hutilan kohdalla, kummallakin manttaali ½., toisessa listauksessa samana vuonna Hutilassa on Sigfred Eriksson yksinään manttalilla 1/1. Sigfred onkin vuosittain Hutilassa 1618-1624. 1626 alkaen hän on Vaalissa. Vuodesta 1632 Vaalin isännäksi kirjataan Sigfred Balck. Sigfredin poistuessa Anders Nillson jää Hutilaan, joka jää leski Karinille 1632. Myöhemmin Hutila on hävinnyt.

Sigfredillä oli talon isännäksi tulleen Mattsin lisäksi veljet pojat Thomas, Erik ja Mårten, jolla vaimo Margeta Mickelsdotter. Mårtenilla oli kodin vieressä tupa, saatu perintönä ja sotilaspalkkaa. Mårtenin vävy oli myös talon sotilas, joka sai tuvanpaikan kauempaa, ja Leski Margeta määrättiin lähellä olleesta tuvasta poistumaan.

Vaalien vanha tontti on takatien varressa metsän reunassa, paikassa jossa on Lehesvuon talo v. 2000. Vuoden 1558 veroluettelossa talossa on 9 karpionalaa maata, 3 nokkaa ja 2 lehmää, rahavero 1 mk 1 äyriä; nimismiehen ohrat 1 vakka, lukkarin ohrat 1 vakka, päivätyövoi 2,7 &, ruokaverovoi 10 &, lehmälukuvoi 2 &, nokkaverovoi 3 &, nokkaverohauet 5 &, nimismiehen heinät 2 ???. . Manttaaliluku 1608 on jäänyt määrittelemättä, vuonna 20 se oli ½ ja muuten useimmiten 1/3.

Isäntä n:o 5 Jacob Pålsson on taustaltaan tuntematon, ehkä vävy, jonka vaimo oli Wallborg Mattsdotter. Tämän toinen mies oli Sausosta Matts Sigfredsson. Äidin edellisestä aviosta oleva poika Johan Jacobsson tuli sitten isännäksi, puolisona Maria Andersdotter Sippola-Lillholtti. Vuonna 1707 Johan myi talon Johan Eskilssonille. Tämä oli isännöinyt Vanhalassa isäpuolen kuoltua. Hänen leskiäitinsä oli tullut sinne leskimiehelle lapset mukanaan Isostakyröstä (Monoila?) Johan Jacobssonilla oli veli Matts Jacobsson, sotilaana Simon Anderssonin pestaamana Saarensivulla ja jäämistö jaossa 1709.

Johan Eskilsson sortui Napuella. Vaimo Anna Jacobsdotter Eveli otti toisen miehen Johan Simonssonin, joka 1734 Vaasasta tullessaan putosi hevosen selästä ja kuoli. Tapahtuma käsiteltiin Mustasaaren käräjillä, miehen todettiin olleen hiljainen, nuhteeton ja käyttäneen armonvälineitä. Onnettomuuden katsottiin johtuneen kehnosta satulavarustuksesta. Niinpä Vähänkyrön kirkkoherralle kirjeellä ilmoitettiin, että hän oli saapa kirkollisen hautauksen.

Leski myi talon Anders Andersson Hollolle. Tämä aloitti työt talossa ja teki syyskylvöt, mutta seuraavana vuonna tuli Eskelän poika Thomas Clemetsson Pohto perheineen Laihialta ja hankki talon omistukseensa. Hänen poikansa Thomas Thomasson kirjattiin omistajaksi.

Uusi muutos tuli, kun Mårten Eskelsson tuli Haarajoen Harrista. Sukutarina kertoo Eskelin tulleen Vähä-Kurikan talosta Kurikassa, mutta Lapualta löytyy vihitty pariskunta, joiden nimet patronyymiä myöten sopivat. Tämä suku hallitsee Vaalin taloa ja noin 1797 ostettiin poika Thomakselle osa Seppälää. Kun Seppälä oli pienempi kuin Vaali, lohkaistiin Vaalista osa sen hyväksi, että saatiin yhtä suuret talot veljeksille. Aluksi Tuomas viljeli Seppälää kotoa käsin, mutta veljen vaatimuksesta muutti sinne käräjäpäätöksellä 1803.

 

11. PER OLSSON, Poistuva Vaali, ei maarekisterinumeroa.
1. Per Olsson 1546-1548
2. Henrik Persson 1548-1589
3. Matts Henriksson 1590-1625 (Matts Wali 1612,17,18,21)
4. Erik Mattsson 1624-1634 Sotilasrullassa 1627 32–vuotias.

Henrik Persson oli kookas mies. Naapurissa Seppälässä oli toinen Henrik Persson. Vaalissa oli ”Stor- Henrik Persson, Seppälässä Lill-Henrik.

Talossa on 1558 maata 14 karpionalaa, 6 nokkaa ja 2 lehmää. Saman vuoden rahavero 1 mk 6 äyriä; nimismiehen ohrat 1 vakka, lukkarin ohrat 1 vakka, päivätyövoi 4,1 &, ruokaverovoi 10 &, lehmälukuvoi 6 &, nokkaverovoi 6 &, nokkaverohauet 5 &, nimismiehen heinät 2 ???. Talon viljelyala on 1557 12 panninmaata, nousee pian 15:n ja 16:n, putoaa 1576 11:n nousten kuitenkin 13:n. Vuonna 1585 Henrik Wali ottaa viljelyyn rappiotilan n:o 26 Vartiosaaressa, mutta Vaalin viljelyala ei nouse. Manttaaliluku on ollut 1/3.

Erik Matssonin vaimo Margeta Clemetsdotter oli LillKukosta. Leskeksi jäätyään hän myi talon noin . 1643-44 Grels Kolkille., Asia oli useasti esillä käräjillä: 20.1.1644,s.270v, 18.8.1644, s.290v, ja 15.7.1667, s. 111. Voitilan saariniittyjä koskevassa omistus kiistassa selvisi, että Grels Kolkilla oli oman osuutensa lisäksi 1/9-osa ”Vaalin talon osuutta”. Talo oli aivan toisen Vaalin vieressä. Myytyään talon Johan Eskilssonille Johan Jacobsson pestautui Solkelaan sotilaaksi ja rakensi vaimolleen tuvan Vaaliin. Uusi omistaja valitti asumuksen olevan häiritsevän lähellä, mutta sen todettiin olevan Kolkista saadulla luvalla Kolkin maalla.

 Alaanenpää:

 


12. LARS PERSSON, Rn:o 1 Seppälä
1. Lars Persson 1548-1549
2. Malin, leski 1551-1564
3. Matts Larsson 1556,1567-1601
4. Markus Markusson 1602
5. Markus Mårtensson 1603--1622
6. Matts Jöransson (1604-)1617-1619
7. Mickel Mattsson 1620-1659 Sotilasrullassa 1627 26-vuotias.
8. Lars Mickelsson 1662-1686
9. Simon Mattsson Skarra 1687-1697
10.Simon Johansson, vävy 1699-1704 vävy, pso Vendela Simontr
11. Simon Simonsson 1705-1713 vaimo Valborg Eskelsdttr
12. Jacob Eriksson -1719- 1939 vävy, kuollut 1741-44 pso Maria, Simo Simonpojan sisar
13 a Jaciob Eriksson 1739-
13 b Lars Simonsson 1739-

Vaikuttaa, että tämä on alkuperäinen isä Larsin Seppälä. Kolmelle pojalle on juuri perustettu oma talo: Per Larsson tulee verolle 1546, Henrik Larsson ja Oluf Larsson 1548. Ilmeisesti nuorin veli Matts Larsson saa kantatalon leskiäidiltä hallintaansa lopullisesti vuonna 1567. Näyttää myös, että tämä talo ainoana jäi jälelle. Kaksi muuta Seppälää oli poistunut, ja kantatalon Lauri Mikonpoika osti ”Lill-Seppälän” , johon sai 1667 lainhuudot. Talossa oli viimeksi ollut Mickel Henriksson. 1700-luvulla talo taas jaettiin kahtia Lars Simonssonin ja hänen kasvatusvanhempiensa kesken. Ei kuitenkaan ole tietoa, erotettiinko silloin Lill-Seppälä kantatalosta.

Talossa on 1558 6 karpionalaa maata, 3 nokkaa ja 1 lehmä. Rahavero oli - mk 6 äyriä; nimismiehen ohrat 1 vakka, lukkarin ohrat 1 vakka, päivätyövoi 1,8 &, ruokaverovoi 10 &, lehmälukuvoi 1 &, nokkaverovoi 3 &, nokkaverohauet 5 &, nimismiehen heinät 2 ???. Vuonna 1557 lesken aikaan talon ala oli 6 panninalaa, nousi siitä 12:n vuonna 1605 ja sai veroluvun 3/4 vuonna 1608. Lill-Seppälän osto nosti veroluvun 1 1/12:n

Vaikuttaa siltä, että 1600-luvun alussa talossa vaikutti kaksi vävyä samaan aikaan. Isäntälinja jatkui Matts Jöranssonista, jonka poika Mickel Mattsson oli kahdesti naimisissa, jälkimmäinen vaimo Holttilasta Barbro Jöransdotter, jolla oli käräjäkirjain perusteella ainakin poika Matts ja ehkä Simon Mickelsson. Ilmeisesti aiempaa pesuetta olivat Walborg (>Törvi), Mickel ja seuraava isäntä Lars. Lars oli toimelias mies ja pitkään lautamiehenä. Talon isäntä vaihtuu vuodesta 1686, mutta Lars esiintyy käräjillä talon asioissa vielä toistakymmentä vuotta. Sekä Mickel Matsson että Lars Mickelsson olivat lautamiehiä.

Lars Mickelssonin vaimo oli Stor-Sausosta, vävy Bertil Bengtssonin tytär Lisbeta. Larsin tyttäret tunnustivat käräjillä saaneensa Sausolasta äitinsä perintöä jakokirjan mukaan, mutta ei enempää. Tyttäristä Elisabeth toi kotiin vävyn Simon Mattssonin Skarrasta, Agdan meni Simon Knokalle ja Marian mies Simon Johansson on isäntänäkin 1699-1704. Skarralaisen Simonin poika Simon Simonsson ottaa isännyyden 1705, hänellä puoliso Walborg Eskelsdotter Trast ja lapset Elisabet ja Lars.

Simon on merkitty kaatuneeksi Napuella, ja talo oli organisoitava uudelleen. Leski Walborg oli sairaalloinen ja lapset pieniä. Simonin sisar Maria ja hänen miehensä Jacob Eriksson alkoivat hoitaa taloutta ja Simonin lapsia. Lasten huonosta hoidosta välillä naapuritkin valittavat käräjillä. Kun Lars on kasvanut miehen ikään, hän alkaa talon oikeana perillisenä vaatia omaansa, ja talo jaetaan kahtia 1739. Kasvatusvanhemmille jää toinen puoli. Isojaossa nämä molemmat saavat saman rekisterinumeron 1.

Laurilla ja puoliso Beata Persdotterilla on poika Jacob, josta tulee Simolan vävy ja työmies Kolkkiin nimellä Kaanaanmaa. Toinen poika Mickel on vävy Kukossa ja sitten isäntä Myntissä. Lapset Beata, Walborg ja Johan muuttavat Mustasaareen. Jälellä on Maria Larsdotter.

Jostain syystä Lars myy talonpuolikkaansa ja ostaja (talon tyttären mies Johan Carbin?) saman tien vielä edelleen. Kokkolasta Såkabyn kylästä ilmestyy silloin suuriperheinen Henrik Johansson Åivåbäck ilmoittaen, että hän sallii poikansa Matts Henrikssonin naida edellisen omistajan tyttären ja haluaa sukulunastusoikeuteen perustuen lunastaa talon vieraalta ostajalta. Kauppa peruntuu ja Maria on kotitalonsa emäntä.

Täti Marian puolikas periytyi ensin pojalle Erik Jacobssonille, sitten se jaettiin Erikin poikien Mattsin, Jacobin ja Simonin kesken. Myöhemmin Simonin osuuteen tuli isännäksi Thomas Vaali.


13. PER LARSSON, Edelliseen liitetty Lill-Seppälä
1. Per Larsson 1546-1554
2. Margeta, leski 1557-1564
3. Henrik Persson 1566-1627
4. Mickel Henriksson 1628-1654

Per Larsson on 1551 kirjattu nimellä P. Smed. Leski Marketta oli luettelossa 1556-1564. Edesmennyt mies oli todennäköisesti Pekka Laurinpoika, joka mainitaan sepäksi 1551. Vuodesta 1566 isänntä oli ”Lill Henrik Persson ”. Tämä Lill-Seppälä yhdistettiin Seppälään tuomiokirjojen mukaan 1667. Mickel Henriksson oli sotilasrullasa 1627 24-vuotias. Mickelin jälkeen autiotalon huoneissa asuu leski Lisbeta ja ehkä jälkeläisiä. Asiakirjoissa taloon viitataan usein Mickel Henrikssonin nimellä.

Talossa oli 1558 1 punnan 2 karpionalaa maata, 3 nokkaa ja 2 lehmää. Rahavero oli 1,5 mk; nimismiehen ohrat 1 vakka, lukkarin ohrat 1 vakka, päivätyövoi 3,6 &, ruokaverovoi 10 &, lehmälukuvoi 2 &, nokkaverovoi 3 &, nokkaverohauet 5 &, nimismiehen heinät 2 ???. Talon maa-ala on 12 panninmaata 1557, laskee kymmeneen 1570, nousee vähuitellen 13:n. Manttaali on vuodesta 1698 myyntihetkeen 1/3.

 

14.HENRIK LARSSON, Seppälää, Rekisterinumerotta
1. Henrik Larsson 1549-1575
2. Lars Henriksson 1575-1580
3. Knut Thomasson 1581-1585
4. Sigfred Larsson 1586-1608

Heikki Laurinpoika on listoilla vuodesta 1548. Isännyys vaihtuu 1574, jolloin kirjataan Lasse Heikinpoika. Knut Thomassonin ja Sigfred Larssonin yhteys taloon on epäselvä, mutta sopivampaa vapaataa taloa heille oli vaikea löytää.. Talo on autiona vuodesta 1600, mutta Sipi Laurinpoika on kirjattu haltijaksi vuoteen 1608.

Talon viljelysala 1558 oli 1 ½ punnanalaa maata, 4 nokkaa ja 4 lehmää. Rahavero oli 1 mk 7 äyriä; nimismiehen ohrat 1 vakka, lukkarin ohrat 1 vakka, päivätyövoi 4,5 &, ruokaverovoi 10 &, lehmälukuvoi 4 &, nokkaverovoi 4 &, nokkaverohauet 5 &, nimismiehen heinät 2 ???. Ottesonilla 1608 tätä taloa ei enää mainita.


15. OLUFF LARSSON, Seppälää, rekisterinumerotta
1. Oluf Larsson 1549-1574 Talo jää autioksi
2. Henrik Olsson 1586-1592
3. Lars Simonsson 1592-1602
4. Bengt Mattsson 1591-1604

Tämän talon isäntäluettelo perustuu hataralle pohjalle. Sekä tämä tila että lähistöllä oleva tämän listauksen talo n:o 17 ovat pitkään autiona 1570-80-luvuilla ja on vaikea myöhemmin päätellä, kumpaan taloon uusia asukkaita ilmestyy. Lisäksi Vartiosaaressa oli 1607 puolentusinaa autiotilaa, joiden huoneissa asuvia saattoi listoissa kirjautua Merikaaron puolelle. Tässä on oletettu, että Henrik Olsson voisi olla Oluf Larssonin poika.

Oluf Larsson pitää tätä 13 panninmaan taloa vuoteen 1574, Sitten tulee vaikeuksia ja vuodesta 1576 vuoteen 1585 se on veroautio. Sitten maat liitetään Henrik Perssonin tilaan (13) vuonna 1585. Asumus jäänee edellisen perheen jälkeläisille. Mahdollinen jälkeläinen Henrik Olufsson maksaa kirkonkymmenyksiä yllämainitun ajan.Vuosina 1590-91 tila on merkitty 6 panninmaan autiotilaksi. Vuonna 1592 isännäksi tulee Lars Simonsson ja viljelyalaksi merkitään 10 panninalaa. Hän näkyy samankokosella tilalla vuoteen 1601. Rinnan hänen kanssaan on Bengt Mattsson, yleensä vain kymmenysluetteloissa, mutta 1598 myös kruununverolistassa.

V. 1558 talossa on 1o panninalaa 3 nokkaa ja 3 lehmää.Rahavero on 1 mk 2 äyriä; nimismiehen ohrat 1 vakka, lukkarin ohrat 1 vakka, päivätyövoi 3,0 &, ruokaverovoi 10 &, lehmälukuvoi 3 &, nokkaverovoi 3 &, nokkaverohauet 5 &, nimismiehen heinät 2 ???. Vuoden 1585 maakatselmuksessa talon maat liitetään Henrik Perssonin taloon Tilaa ei näy Ottesonin tarkastusluettelossa 1608.


16. JÅPER BENGTSSON, Liuko Rn:o 13.
1. Jacob Bengtsson 1548-1566,1571
2. Oluf Jacobsson 1567-1625
3. Oluf Olufsson (1621)-1630 Sotilasrullassa 1627 58-vuotias.
4. Lars Mattsson 1631-1674 P:so Helga Oluffsdotter
5. Matts Larsson 1679-1691 P:so Walborg Simonsdotter
6. Matts Mattsson 1695-1713 P:so Brita Eskilsdtt Trastista
7. Liisa,tytär, leski -1719-
8. Simon Matsson Liukola -1723-1729
9. Johan Mickelsson 1730- pso Liisa Andersdotter (7)
10.Simon Johansson s. 1730

Mustasaaren käräjillä 1543 oli keskinäisestä tappelusta rangaistavana Mårten Liuko, Henrik Liuko ja kolmas Liuko, jonka etunimeksi Etelä-Pohjanmaan historiassa on arveltu Per. Ensimmäisessä veroluettelossa 1546 Liukona näihin asti säilyneen talon isäntänä on Erik Andersson, omaa taloaan hallitsevat Henrik Andersson ja Mårten Andersson. Sitten Erik Andersson siirtyy Holttilan taloryhmään ja tähän taloon astuu Jåper Bengtsson Holtti, ehkä vävy. Kaksi muuta Liukoa oli myöhemmin tuomiolla Jacob Bengtsson Holtin vaimon lyömisestä. Ehkä omaa sisarta lankeaisi helpommin lyömään kuin aivan vierasta.

Talossa on 1558 maata 1 punnan 4 karpionalaa , 5 nokkaa ja 3 lehmää. Rahavero 1 mk 6 äyriä; nimismiehen ohrat 1 vakka, lukkarin ohrat 1 vakka, päivätyövoi 4,2 &, ruokaverovoi 10 &, lehmälukuvoi 3 &, nokkaverovoi 3 &, nokkaverohauet 5 &, nimismiehen heinät 2 ???. Viljelyala talossa on 1557 13 , myöhemmin 16 panninalaa. Veroluku on 2/3 vuodesta 1608.

Oluf Olufssonin isännyys on hämärä. Hänen nimensä on luetteloissa oikealla kulmakunnalla 2/3 manttaalin talossa, eikä hän ehkä ole sama Oluf Olufsson, joka oli viereisessä talossa ennen vuotta 1606.

Lars Matssonin voisi olettaa olevan talon vävy, kun vaimo Helgan patronyymi on Oloffsdotter. Larsilla on kuitenkin ollut veli Matts Mattsson, jonka jälkeläiset peräävät Larsilta isänsä perintöosaa jakamatta jääneestä pesästä. Lars on aiemminkin ollut naimisissa ja edellisen vaimon kanssa hankitut lapset ovat Österhankmossa. Vaimo Helga maksaa heille elatusapua.

Lars Liukolla oli poika Mickel Larsson, joka oli kuollut 1662. Jäämistöstä erotettiin leskelle Walborg Nilsdotterille 2/3 ja isä Larsille 1/3. Matts Larssonin vaimo Walborg Simonsdotter oli Hiiripellosta. Simon Simonssonia vaadittiin 1664 maksamaan Walborgin perintöosa.

Vanha tarina kertoo, että Liukolan emäntä haki vesikelkalla taistelukentältä miehensä ja kaksi poikaansa käyttäen vetoapuna kentältä löytämäänsä kiväärinpiippua. Tämä kiväärinpippu on ollut vanhassa Liukolassa takan tantarina. Piippu on mutkien kautta päätynyt Vähäkyrö-seuran haltuun ja asetetaan vitriinissä näytteille. Vaasan maakunta-arkistossa oleva luettelo vähäkyröläisistä Napuen uhreista kertoo, että Liukosta kaatui isäntä Matts ja poika Jacob. Sotilas Larsin kohtalo oli epäselvä. Lisäksi poika Johan vietiin pois. Tarinan äiti oli Brita Eskelsdotter Trastilasta. Näiden menetysten lisäksi hän koki menetyksiä kaikkien sisarustensa kohdalla.

Venäläisten ”Ryssänmanttaalikirjassa” 1719 talossa on leski Liisa lapsineen. Tarina jatkuu Vähänkyrön käräjillä 8.12.1721, sivu 291: ”Simon Mattsson Merikaarrosta, joka on vasta palannut vankeudesta ja asettunut Liukolan kruununtilalle, jota hänen äskettäin kuollut isänsä oli viljellyt ja hänen lankonsa Johan Mattsson hänen poissaollessaan ylläpitänyt, toivoo, ettei hänen mainitun lankonsa sallita niin nopeasti siirtää lapsipuolensa isänperintöä tilalta, että tila sen johdosta autioituisi.”

Lisäksi selviää, että tämän langon vaimo on Simonin sisar Elisabet Mattsdotter, jonka ensimmäinen mies oli talon vävy Johan Andersson. Tämä ei näköjään ollut palannut Napuen jälkeen, koska Liisa oli avioitunut uudestaan toisen Johanin kanssa . Näin uhrien lukuun liittyy myös talon poika Simon ja vävy Johan. Tosin jää epäilys, että poika-Johanilla ja vävy-Johanilla tarkoitetaan samaa miestä, sillä väestöluetteloissa ei Liukolaan ole ennen taistelua merkitty Johan-nimistä poikaa.

Simon siis sai talon, mutta ei viivy siinä kauan, vaan poistuu toistaiseksi tuntemattomaan paikkaan. Liisa Matintytär on avioitunut kolmannen kerran ja tulee jurvalaisen miehensä Johan Mickelsssonin kanssa tilaa jatkamaan. Liisalla oli aiemmasta aviosta ainakin pojat Matts ja Jacob, mutta seuraava isäntä on viimeisen avion poika Simon Johansson, jonka vaimo on Maria Samuelsdotter Simolasta eli Iso-Holtista. Näiden vanhempi poika Thomas asettuu Stor-Sausoon, Liukossa isännöi Johan Simonsson. Talo jaetaan tämän poikien Mickelin ja Jacobin kesken.


17. HENRIK ANDERSSON, Liukoa, ei maarekisterinumeroa.
1. Henrik Andersson 1546-1589
2. Oluf Olufsson 1699-1607,
3. Jacob Olufsson 1608—1634,
4. Grels Mattsson 1617-1620
5. Sigfred Jacobsson 1620-1624

Talossa on 1558 1 punnan 2 karpionalaa maata, 4 nokkaa ja 1 lehmä. Rahavero 1,5 mk; nimismiehen ohrat 1 vakka, lukkarin ohrat 1 vakka, päivätyövoi 3,6 &, ruokaverovoi 10 &, lehmälukuvoi 1 &, nokkaverovoi 4 &, nokkaverohauet 5 &, nimismiehen heinät 2 ???. Viljelyala on vuonna 1557 12 panninmaata, nousee 16:n ja isännän ikääntyessä vähenee vuodesta 1575 alkaen ja merkitään veroautioksi 1587 6 panninmaan tilana.

Heikki Antinpoika on yksi tuomiokirjain Liukon veljeksistä, sukunimi on kirjattu veroluetteloonkin 1550-1554.Talo näyttää tyhjältä vuosina 1590-1598. Sitten jostain tulee Oluf Olufsson, joka verohuojennusten turvin ja autiotilana pitää tätä nyt 9 pannin tilaa. Vuonna 1608 kirjataan veroluku ¼ manttaalia ja isännyyteen astuu Jacob Olsson, sotilas, ”ryttare”. Jaakko on pitkiäkin aikoja poissa, mutta on kirjattu ainakin vielä 1634. Aika ajoin Jacobin ohella erityisesti kymmenysluetteloissa esiintyy muitakin: mahdollisesti Jaakon poika Sigfred ja Kolkin poika Grels. Tämän yhdistäminen tähän taloon edes vähäksi aikaa arveluttaa, mutta nimi om oikealla kohdalla listassa ja hallittavana ¼ manttaalin talo..

Talo liitetään mahdollisesti Parkkariin. Talvikäräjillä 1652 Parkkari kertoo, että hän 20 vuotta sitten osti jonkuin autiotalon. Tämäkö se oli? Nimien määrä Alapään osalla vähenee. Toisaalla on merkintä, että Barkar oli vuoden 1620 jälkeen ottanut haltuunsa autiotalon.


18. MÅRTEN ANDERSSON, Liuko, myöhempi Barkar, Rn:o 15
1. Mårten Andersson Liuko,1546-1554
2. Leski Karin 1556-1563
3. Henrik Mårtensson 1564-1625 Mainitaan Barkariksi vuonna 1618.
4. Thomas Henriksson,1610,1621-1624
5. Nils Thomasson 1625-1659 ”Barkar” vuonna 1632, 35 v. 1627.
6. Mickel Nilsson 1657
7. Matts Simonsson Minni 1662-1686 P:so 1674 Maria Jöransdotter
8. Matts Mattsson 1687-1712, pso Brita Andersdotter, Sippolasta
9. Mickel Mattsson 1713
10. Liisa Andersdtt,leski -1719-1726
11. Simon Mickelsson 1727- pso Maria Mickelsdotter Skarrasta
12. Matts Simonsson, s. 1730 pso Brita Mickelsdotter Kukosta

Mårten Andersson oli yksi Liukon nahistelijaveljeksistä. Henrik Mortensson todettiin yllämainitun Henrik Andersson Liukon veljenpojaksi myöhemmän torailun jatkokäsittelyssä.

Talossa oli 1558 1 punnan 3 karpionalaa maata, 4 nokkaa ja 3 lehmää. Rahavero oli 1 mk 5 äyriä; nimismiehen ohrat 1 vakka, lukkarin ohrat 1 vakka, päivätyövoi 3,9 &, ruokaverovoi 10 &, lehmälukuvoi 3 &, nokkaverovoi 4 &, nokkaverohauet 5 &, nimismiehen heinät 2 ???. Viljelyala on aluksi 13 panninmaata, mutta putoaa vuonna 1586 10:n. Veroluvuksi 1608 tulee 1/3 manttaalia ja siinä se pysyy ainakin vuoteen 1654 ja on 7/12 manttaalia 1669.

Isäntäluettelo Mickel Nilssoniin saakka vaikuttaa uskottavalta patronyymien ja pinta-alatietojen nojalla. Matts Simonsson Minni ja Maria Jöransdotter tulevat sitten Isokyröstä. Matts Simonsson oli aikoinaan lautamies, samoin hänen poikansa Matts Mattsson. Napuen vuonna vuonna talossa on isäntänä Mickel Matsson. Hän kaatui, samoin hänen veljensä Matts ja Lars.

Voi kuitenkin olla, että Matts ja Lars ovat vävyjä, sillä rippikirjassa 1728 talossa on leskiäiti Brita Andersdotterilla tyttäret Maria Mattsdotter ja Susanna Mattsdotter, joilla on merkintä ”Hu” eli vaimo. vaimoiksi. Mutta miksi vaimo eikä leski, jos miehet kaatuivat. Taistelun jälkeen taloa piti pystyssä veljesten äiti Brita Andersdotter ja Mickelin leski Liisa Andersdotter..

Kaatuneitten nuorempi veli Simon Mattsson vaati 7.3.1722 menestyksettä taloa haltuunsa, mutta kirkonkirjassa 1727 isännän rivillä on kaatuneen isännän poika Simon Mickelson ja tällä vaimo Maria Miclelsdotter Skarrasta. Talossa asui myös hänen nuorempi veljensä Anders Mickelsson.

 

19. MÅRTEN THOMASSON, Tysk, Hudd. Ei rekisterinumeroa.
1. Mårten Thomasson 1546-1578
2. Eskil Mårtensson 1577-1580
3. Erik Mårtensson 1581-1617
4. Anders Nilsson, Hudd 1617-1631, 24-vuotias 1627, rampa, (sotilas?)
5. Leski Karin 1632-1635-
6. Lars Nilsson -1641-1654
Autioksi.

Morten Thomasson mainitaan 1550 nimellä Morten Tysk. Vuodesta 1577 alkaen näkyy Eskil Mortensson, joka voi olla edellisen poika. Vuosina 1582-1617 on Erkki Martinpoika (tai toisinaan Erkki Matinpoika), jolla voisi olla vaimo Vaalista. Vaali ja Tysk merkitään ajoittain yhteisviljelyyn, ja Erikin pojaksi sopiva Sigfred Eriksson on veroluetteloissa Huddin kohdalla 1618 alkaen ja Vaalissa vuodesta 1624. Taloon ilmestyvä Anders Nilsson, Anders Hudd, ilmeisesti antoi talolle uuden nimen.

Talossa on 1558 maata 8 karpionalaa, 4 nokkaa ja 4 lehmää. Tämän vuoden rahavero oli 1 mk - äyriä; nimismiehen ohrat 1 vakka, lukkarin ohrat 1 vakka, päivätyövoi 2,4 &, ruokaverovoi 10 &, lehmälukuvoi 4 &, nokkaverovoi 4 &, nokkaverohauet 5 &, nimismiehen heinät 2 ???. Tysk’in maa-ala vaihtelee 8-10 panninalaan, veroluku vuonna on ½ manttaalia. Toisinaan isännälle on suoraan ilmoitettu Huddin ja Vaalin yhteinen pinta-ala 1/1 manttaalia.

Myöhemmin mainitaan, että Antti ja Sipi pitävät näitä taloja yhdessä. Käytännössä Antti on listattu taloon 19, Sipi useimmiten taloon 10, joka on Vaalin naapuri ja ilmeisesti myös Vaali. Kummallakin on useimmiten 1/4 manttaalia, Antilla kuitenkin 1625 ½ manttaalia.

Vuonna 1654 henkikirjassa talo on kirjattu autioiksi, eikä sitä sittemmin näy. Talo on ehkä liitetty Knookaan. 

 Vartiosaaren osakylä:

 


Vartiosaaren osakylässä on monia ongelmia. 1500 luvulla se kirjattiin säännöllisesti omana kylänään, eivätkä historiankirjoittajat ole osanneet sijoittaa sitä Merikaarron yhteyteen, vaikka alue nyt on osa Merikaartoa.

Kylän noin 11 talosta jo 1500-luvulla oli jopa kahdeksan yhtä aikaa autiona. Vain kaksi tai kolme elää vielä 1600-luvun alussa ja vain Kolkki tunnetaan v. 2000. Talojen sijaintia ei voi päätellä. Uuden nimen ilmestyessä isäntäluetteloon ei aina voi osoittaa, mihin ennestään autioon taloon hän tulee, vai perustaako peräti uudistilan. Luettelossa on kuitenkin yritetty sovittaa uudet isännät olemassa oleviin taloihin.


20. LARS PERSSON, Poistuva talo
1. Lars Persson 1549-1576
2. Mårten Larsson 1577-1591
3. Eskil Larsson 1592-1608
4. Lars Sigfredsson 1608-1634-?

Vuonna 1548 kylän ensimmäinen nimi oli Matts Persson. Lars ei ole mukana. Näin Matts oli mahdollisesti Larsin edeltäjä tilalla. Lars Persson on kylän veroluetteloissa yleensä ensimmäisenä. Vuonna 1549 kylään tuli kuitenkin kaksi muuta uutta isäntää, joista ei voi sanoa, mille tilalle he astuivat.

Lars Perssonilla oli v. 1557 maata 10 panninalaa, talossa nokkia 4, vuonna 1582 talossa oli 1 punnan 1 ½ karpionalaa maata, talossa 5 nokkaa ja 4 lehmää. Pinta-ala hieman vaihtelee, mutta säilyy aina samana isännänvaihdoksen yli ja on Eskil Larssonilla 11 ½ p-a vuonna 1601. Vuosina 1606-1608 talon veroluku on 1/4, ja talo on autiona. V. 1592 talon kylvöala on 11 ½ panninalaa.

Ottesonin maantarkistuksessa 1608 Vartiosaaressa on kahdeksan autiotilaa. Yksi niistä on Eskil Larssonin talo. Aiempaa isäntää ei katselmuskirjassa mainita. Sensijaan Lars Sigfridsson merkittiin jonkun talon haltijaksi ja talon manttaaliluvuksi 1/3. Ilmeisesti se oli tämä talo. Talo säilyy Larsin nimissä samankokoisena, mutta vuodesta 1632 alkaa veronmaksukyky vähentyä ja talo on merkitty autioksi 1634. Sen jälkeen sitä ei näy itsenäisenä tilana.


21a. OLUF LARSSON Poistuva talo, ei rekisterinumeroa
1. Oluf Larsson 1546-1557
Talon maa-ala 1557 oli 8 karpionalaa. Muuta taloon liittyvää ei voudintileistä löytynyt.. Mahdollisesti Per Mårtensson tuli jatkamaann tilalla.

21b. PER MÅRTENSSON, Nimetön ja numeroton talo.
1. Per Mårtensson 1556-1586. Vuonna 1557 Per Persson.
2. Henrik Hansson 1585-1626 Tämän talon haltija oman talonsa lisäksi.
3. Sigfred Henriksson (1616)
Mahdollisesti Per Mårtensson jatkoi edellisellä tilalla eikä perustanut uudistilaa toisen lopetaessa.Talon haltijaksi on 1559 kirjattu Ped ”Konrij” tai ”Komij” tai mahdollisesti jotain muuta. Käsiala on tulkinnanvarainen. Talossa on 1557 maata 1 punnan 2 karpionalaa, henkilöluku 5. Pekka näkyy listoissa 1578-79 ja vuonna 1585 virtaava tulvavesi on syönyt peltomullan ja jäljelle jäänyt maa annetaan annetaan Heikki Heikinpojalle, joka maksaan siitä täyden veron.. Tällä on omakin talo, jälkeenpäin on epätietoista, kummassa HH pääsiassa oleilee. Veroluku puuttuu 1608, vuonna 1620 Henrik Hanssonilla on 1/6 manttaalia, 1624 ja 1626 1/4. Talo on usein autiona tai saa verohuojennuksia. Vuoden 1626 jälkeen talolle ei näy haltijaa.


22. JACOB LARSSON, Poistuva talo, ei rekisterinumeroa
1. Jacob Larsson 1546-1575
2. Lars Jacobsson 1586-1608

Talossa on vuonna 1557 maata 5 karpionalaa, nokkia 4. Sataluvun lopulla maa-ala on noussut yhdeksään. Talo on usean vuoden veroautiona. Katselmuksessa 1585 talo kirjataan Jacob Larssonin nimellä ja se luvataan ottaa ylös. Seuraavana vuonna haltija on sitten ilmeinen poika Lars Jacobsson. Lars on ilmeisesti sama mies kuin sotilas Lars Bulder, talo on enimmäkseen veroautio eikä sitä näy vuoden 1608 jälkeen. Tämän jälkeen talo on autio. Jäljellä on kysymys: Asettuiko Lars Sigfredsson vuonna 1608 taloon 20 vai tähän taloon..


23. OLUF OLUFSSON, Rn:o 12, Kolkki
1. Oluf Olsson 1548-1601 Onko kaksi samannimistä peräkkäin??
2. Mickel Olufsson 1590, 1602-1608
3. Mats Olufsson 1608-1620
4. Jöran Bertilsson 1617-1630,
5. Grels Mattsson 1621-1668.
6. Johan Grelsson 1669-1686
7. Matts Johansson 1687-1697
8. Jöran Mattsson,vävy 1698-1713,
9. Leski Maria (Matintytär) 1714-1724
10. Simon Jöransson 1725 - 1729
11. Anders Jöransson 1730-,vävy, p:so Maria Jöransdotter
12.Johan Andersson, synt. 20.12.1720, P:so Susanna Samuelsdotter Simola.

Kolkki talon tai sukunimenä esiintyy käräjillä vasta Grels Mattssonin yhteydessä. Grels on 30-vuotias vuonna 1627. Talon nimi lie kuitenkin ollut tunnettu jo pitkään, päätellen siitä, että Mikkelinsaarilla vaikuttanut talollisryhmä kulki Kolkin jakokunnan nimellä ja mainitaan katselmuskirjassa 1586. Oluf Olufsson voi olla kaksi miestä: ensin isä, sitten samanniminen poika tai sitten taloon on viitattu isän nimellä, vaikka poika on jo taloa pitänyt Mickel näkyy ensi kerran jo 1690.

Talon koko 1557 on 1 punnan, 5 karpionalaa, nokkia 5. Oluf oli useimpien muiden tavoin veronmaksukyvytön 1574, mutta jatkaa talonpitoa. Talossa 1582 maata 10 ½ karpionalaa, 9 nokkaa ja 7 lehmää. Otteson määrittelee manttaaliluvuksi 1/3 vuonna 1608.

Jöran Bertilsson, mahdollisesti Matin lesken uusi mies,.60 v./1627, ja lautamies Grels Mattsson vaikuttavat pitkään samanaikaisesti ja esiintyvät vaihdellen veroluetteloissa.. Vuonna 1627 sotilasrullassa Jöran on 60-vuotias, Grelsillä on vuosia 30. Grels isännöi Alaasenpään ¼ manttaalin talossa no 17 vuosina 1617-1619. Isäntälinja jatkuu Grelsistä, Jöranin poika Jöran Jöransson on tuomiokirjain mukaan Ojaniemellä, ainakin hän väittää Margeta Clemetsdotterin myymää Vaalin taloa omakseen.

Johan Grelsson vaikuttaa vuoteen 1686, vaimo Anna Larsdotter Röfwar on ehkä kuollut 1674. Lapsista Matts Johansson jatkaa isänsä jälkeen kuolemaansa asti 1698. Mattsin puoliso oli Lisa Pålsdotter

Johan Grelssonilla oli ollut poika Jöran, jonka tytär Annica eli Anna oli vuodesta 1706 Matts Andersson Sippolan eli Lillholtin jälkimmäinen vaimo. Napuen jälkeen äiti jäi Erik-pojan kera taloon ja kurjuuteen.

Johan Kolkin pojalla Markuksella oli tytär jolla puoliso Anders Eriksson Lohtajalta. Poika Simonin tytär oli aviossa Mickel Rinnan kanssa. Tytär Marian tyttärellä oli miehenä Tuomas Korpelainen, tytär Kierstinillä oli puolisona korpraali Mårten Sigfredsson Vaali. Vielä oli poika Anders Laitisessa ja hänellä siellä poika Anders Andersson Laitinen. Viimemainittu vaati Kolkista 1730 isänsä Anders Johanssonin perintöosaa.

Matts Johanssonin tytär Maria Mattsdotter nai Jöran Mattssonin, joka oli Bindarin tyttären Lisa Johansdotterin ja Matts Mullon poika. Vävy Jöranin ohella talossa on oma poika Jöran Mattsson.Hän käräjöi turhaan taloa itselleen. Vävy on taloon tulessaan vaatinut appensa Matin kuoltua tämän isältä Johanilta kirjallisesti lupauksen saada Maria ja talo.

Napuen taistulussa vävy Jöran kaatuu ja poika Jöran Mattsson otetaan vangiksi. Ryssänmanttaalissa 1719 talon haltijaksi on merkitty 28.11.1690 syntynyt vävy Anders, henkikirjassa 1723 äiti Maria, vuodesta 1725 alkaen Simon Jöransson ja Anders Jöransson vasta 1730 alkaen.

Kauppias Falander osti talon maita ja koskiosuuden sekä rakensi sahan 1783 ja myöhemmin asuinrakennuksenkin. Talon vanhaa sukua asui tilalla syytinkiläisinä vielä ainakin 1833. Enin osa muutti myöhemmin Mustasaareen.

 
24. JACOB OLSSON, Poistuva talo, numerotta
1. Jacob Olsson 1546-1569
2. Leski Ingeborg 1570-1578
3. Henrik Jacobsson 1579-1608.

Talossa on 1557 maata 8 karpionalaa, nokkia 5 . Jacob näkyy 1549-1559 ja vielä 1569, mutta ei enää 1570. Viimeksimainittuna vuonna erästä kylän taloa pitää leski Ingeborg, jonka maa-ala 0n 6 ½ karpionalaaa. Ehkä hän oli Jacob Olssonin talossa. Vuosina 1575-78 Ingeborgilta on saatu perityksi viljakymmenyksiä. Talo on Henrikin aikaan viljeltynä vain ajoittain. Vuoden 1608 jälkeen ei löydy jatkajaa, ellei Lars Sigfredsson talosta 20 asettunutkin tänne.


25. OLUF LARSSON, Poistuva talo, ei rekisterinumeroa.
Vartiosaaren kylässä eräitten talojen isäntälinja alkaa 1549. Vuosina 1546-48 esiintyy veroluetteloissa kuitenkin Inge Andersson ja Lars Henriksson ja Oluf Larsson ja 1548 Mats Persson, joita on vaikea osoittaa minkään myöhemmän isännän edeltäjäksi. Helpoin on sijoittaa Oluf Larsson taloon n:o 23, seuraajanaan Oluf Olufsson vuonna 1648. Muita isännänvaihdoksia ei kylässä sinä vuonna ole. Matts Persson voinee patronyymin nojalla olla Lars Perssonin edeltäjä talossa 20.

Jälelle jäävät Inge Andersson sijoittuvat toinen tähän poistuvaan taloon, toinen taloon n:o 27 Nils Nilssonin edeltäjäksi. Asiallisia perusteluita miesten sijoitteluun ei ole.

Tämä talo näkyy veroluetteloissa 1546-1548, ilmeisiä jatkajia ei löydy, vaikka on mahdollista, että rakennuksissa on asuttu ja joku on yrittänyt verovapauden turvin päästä viljelyn alkuun.


26. HENRIK OLUFSSON, Poistuva talo, Mänttä?
Talon maat v. 1557 - punnan 7 karpionalaa, no
1. Henrik Oluffsson 1546-1551
2. Mickel Oluffsson 1552-1572
3. Matts Mickelsson 1573-kkia 5 .

Mikki Ollinpojan jälkeen tulee Mickel Mårtensson 1570, mutta vain kymmenysluetteloihin. Sitten tulee kolmena vuonna Mickel Menthe, jota seuraa Matts Mickelsson 1575. Talo on merkitty autioksi vuodesta 1576 alkaen. Vuonna 1585 autioksi jäänyt talo liitetään Vaaliin. Talolla voisi olla yhteys Saarenpään Mänttään, jossa jo aiemmin esiintyy nimi Menthe. Tämä yhteys voisi myös selittää sen, että Saarenpään Mäntällä on osuus Mickelinsaarilla Kolkin jakokunnan omistuksiin.


27. MICKEL NILSSON, Poistuva talo, ei rekisterinumeroa
1. Nils Nilsson 1549
2. Mickel Nilsson 1550-1570.
3. Mickel Nilssonin maat siirtyvät Oluff Henrikssonille 1570 -.

Talon maat - punnan-, 5 karpionalaa, nokkia 2 .

Mickel Nilsson on ollut isäntänä 1750-1556 ja v. 1549 kirjattiin Nils Nilsson. Vuonna 1570 Mickel Nilssonin talo on autiona ja maat Oluff Henrikssonin viljelyksessä oman talon ohella.


28. BERTIL MICKELSSON, Häviävä talo, ei rekisterinumeroa

1. Bertil Mickelsson 1546-1554
2. Mickel Mårtensson 1571-1581, mainitaan ajoittain vuoteen 1600.
3. Henrik Waal saa maat haltuunsa 1585


29. PÅWALL LARSSON PULLO, Poistuva talo, ei rekisterinumeroa.

1. Påwall Larsson 1546-1585
2. Lars Pålsson Pullo 1586-1607

Talossa on 1557 maata 6 karpionalaa, nokkia 4 . Vuoden 1574 jälkeen talo on merkitty autioksi. Vuonna 1585 Påwall on ilmeisesti jo kuollut, haltijan sanotaan asuvan Veikkaalassa ja maksavan sieltä täyden veron. Seuraavina vuosina omistajaksi on eri tavoin kirjoitettuna merkitty Lars (Powalsson) Pullo. .Pullon perikunta on 14.6.1586 annetun katselmuskirjan mukaan omistanut seitsemännen osan Wildskärin laidunoikeuksista ja kolmanneksen kaikista Kolkin jakokunnan omistuksista Mikkelinsaarilla. Wildskärin osuus on 26.5.1589 tuomittu Röfwarin talolle Järvenkylään. Jonas Mollinin katselmuskirjan 1704 mukaan Pullon talon perintömaat olivat osin Matts Parkarilla, joka sillä perusteella tuloksetta vaati osuutta Wildskärin laitumiin.

Pullon talo lienee ollut Pullinkosken (=Kolkinkosken) kohdalla joen etelärannalla, sillä kerran käräjillä Veikkaalan isännät vetosivat siihen, että merikaartolaisilla ja holttilaisilla oli velvollisuus ylläpitää veräjää ”Pullin talon luona”. Näin ollen Pulli oli kylän viimeinen talo jokea seuraavan Vaasantien varressa


30. HENRIK JOHANSSON, Häviävä talo, ei rekisterinumeroa.

1. Henrik Johansson 1546-1559
2. Oluf Henriksson -1568-1579
3. Henrik Hansson 1680-1626

Talon maat 1557 8 karpionalaa, nokkia 5 . Henrik Johansson on mukana listauksen alusta ja vielä 1559. Vuonna 1568 mainitaan Oluff Hansson, jolta talo jää autioksi 1573-74. Henrik Hanssonin isännyys alkaa 1580 ja vuonna 1585 hänen haltuunsa kirjataan myös talo 21. Talo häviää noin 1620.

 

Pikkumerikaarto:


Alueen nimeksi on muodostunut Holttila. Se on kylän koskijakson yläosan kohdalla joen etelärannalla. Alueella on koko ajan tasaisesti ollut neljä taloa, joiden pinta-ala ja manttaalitiedotkin auttavat isäntien sijoittelua. Useasti patronyymi näyttää sitovan isännän aiempaan sukuun.

31. ERIK ANDERSSON Rn:o 3, Isoholtti l. Simola

1. Erik Andersson 1548-1557
2. Matts Erikssson 1558-1563
3. Simon Mattsson 1564-1585
4. Lars Mattsson 1586-1626
5. Erik Larsson 1626-1658 Puoliso Veikkaalasta
6. Matts Eriksson 1659-1679 Puoliso Brita Mattsdotter Akkolasta
7. Grels Mattsson 1681-1700 Pso Maria
8. Anders Grelsson 1701-1713 pso Maria Eriksdotter Wilför. Toinen puoliso, leski Maria Samuelsdtt. isännöi 1719-1723
9. Samuel Jacobsson 1724- pso Maria Andersdotter Holtti eli Simola

Talon vanha tontti oli nykyinen Autionkuja 2. Se oli ilman isäntää vuonna 1546, Erik Andersson on luettelossa yhden Liukon kohdalla erillään muista Holttilan isännistä. Sinne tulee hänen jälkeensä Jacob Bengtsson Hålti (Lill Hålti). Asiakirjoista ei selviä, millä oikeudella E. A. tulee Simolaan. Patronyymeistä päätellen talon voi kuvitella siirtyvän hänen jälkeensä selkeästi isältä pojalle. Isännät 3 ja 4, Simon ja Lars, eivät välttämättä ole veljekset, joten ainakin toinen olisi sivusta sukuun tullut.

Erik Larsson oli 40-vuotias vuonna 1627. Hänellä oli vaimo Veikkaalasta. Poika Matts Eriksson ja vävy Mickel Mattsson Akkola käräjöivät myöhemmin tälle Veikkaalasta langennutta perintöä. Mattsin vaimo Brita Matsdotter oli Akkolasta, Mattsin sisar Helga Eriksdotter Mickelin vaimona Akkolassa ja Anders Mattsson Akkola vävy-isäntänä Kukossa. Brita Matintytär sairastui spitaliin ja suljettiin Kruunupyyn hospitaaliin. Hänen omasta kirjallisesta esityksestään talossa toimitettiin perinnönjako hänen vielä eläessään. Perillisiä oli ainakin Grels ja Anders, jotka jakoa anoivat.

Käräjiltä löytyy 1662 Eskil Holti, jota ei ole näkynyt tarkastetuissa isäntäluetteloissa. Hänellä on vaimo Margeta Marcusdotter Rövälästä. Vanha emäntä, Lars Anderssonin leski Malin Knutsson vannoo Margetalle kuuluvan perinnön maksetuksi. Röwarissa on vävy Bertel.

Vuoden 1680 henkikirjan mukaan Grels Matssonin vaimo oli Maria Mattsdotter, ja heillä henkikirjoihin merkittyjä lapsia Anders, Thomas, Johan ja Wendela.

Anders Grelssonin vaimo Maria Eriksdotter oli Taurilan Willföristä.Pariskunnalle jäi tytär Maria Andersdotter, joka sai äitipuoleksi Maria Samuelsdotterin. Anders jäi Napuella vangiksi eikä näy tulleen kotiin. Tytär Marialle tuli mies Samuel Jacobsson tuli aikanaan Ilmajoen Nikkolasta. Äitipuoli siisrsi leskenoikeutensa tytärpuolelle ja tämän miehelle. Samuelin kolme poikaa jatkoi kotitilalla, tyttär Maria löytyy Liukos ta, Elisabet Kukosta ja Susanna Kolkista. Tytär Anna toi kotiin vävyn Jacob Larssonin Seppälästä.

Jacob Larssonin vävy ja Simolan isäntä Thomas Matsson Lill-Greggilä oli mystikkokirjuri Mickel Matsson Sauson setä. Lill Greggilässäkin harrastettiin kirja-asioita ja Samuel Jacobssonin sukulainen Samuel Rinta-Nikkola Ilmajoella oli tuottelias kirjainkopioija. Markkinamatkalla Vaasaan hänen oli hyvä tulla edellisiltana Simolaan yöksi. Näin Simola oli hedelmällinen kohtauspaikka, vaikkakaan sieltä ei näytä nousseen merkittäviä mystikoita tai kirjainkopioijia.

Talossa on 1558 2 punnan - karpionalaa maata, 6 nokkaa ja 6 lehmää. Rahavero 2 ½ mk; nimismiehen ohrat 1 vakka, lukkarin ohrat 1 vakka, päivätyövoi 6&, ruokaverovoi 10 &, lehmälukuvoi 6 &, nokkaverovoi 6 &, nokkaverohauet 5 &, nimismiehen heinät 2 ???. Veroluku 1603 oli kokomanttaali, ja siinä se pysyy vakaasti.

32. BENGT OLUFSSON, Rn:o 5, Lillholti l. Sippola

1. Bengt Olufsson -1548
2. Mickel Bengtsson 1549-1556
3. Sigfred Bengtsson 1557-1587
4. Lars Sigfredsson 1589-1599
5. Bengt Sigfredsson 1600-1644 (Bengt Mattsson 1633-34)
6. Jacob Jöransson 1645-1674
7. Anders Jacobsson 1679-1687
8. Karin Andersdotter, leski 1688
9. Matts Andersson 1689-1713
10. Anna Yrjöntytär, leski -1727
11. Juha Matinpoika 1728-1733
12. Erkki Matinpoika Sippola 1734-

Talossa on 1558 - punnan 9 karpionalaa maata, 3 nokkaa ja 2 lehmää. Rahavero - mk 1 äyriä; nimismiehen ohrat 1 vakka, lukkarin ohrat 1 vakka, päivätyövoi 2,1 &, ruokaverovoi 10 &, lehmälukuvoi 2 &, nokkaverovoi 2 &, nokkaverohauet 5 &, nimismiehen heinät 2 ???. Veroluvuksi 1608 asetettiin 2/3 manttaalia. Sotilasrullassa 1627 Bengt Sigfredsson on 62-vuotias, vuonna 1640 Jacob Jöransson 28-vuotias. Ei ole mitään asiatukea sille, että Jacob olisi naapurissa olevan pari vuotta nuoremman Matts Jöranssonin veli.

Jos Lars Sigfredsson oli talon poika, hän lienee kuollut jättämättä rintaperillisiä, sillä Bengt Sigfredsson tuomittiin maksamaan veljeä mainitesematta langoille sisartensa perintöä talosta. Bengtin puoliso oli Gertrud Bertilsdotter oletettavasti Tapoilasta. Pariskunnan poika Bertil Bengtsson oli Sauson vävy.

Tytär Brita Bengtsson oli ensin naimisissa Simon-nimisen miehen kanssa ja heidän poikansa Bertil Simonsson pestautui sotilaaksi. Oli myös toinen poika Grels Simonsson. Britan toinen mies oli Jöran Jacobsson, josta tuli talon isäntä. Pariskunnalle tuli myöhemmin epäsopua, ja Brita muutti Veikkaalaan Erik Sigfredssonin vaimona olevan tyttärensä luo. Sippolan seuraava isäntä oli ilmeisesti Britan jälkimmäisestä aviosta.

Anders Matssonin tyttäristä Maria oli Johan Jacobsson Vaalin vaimo, Walborg Johan Clemetsson Eskelän vaimo, Liisa Jacob Eskelssonin vaimo Trastissa, Brita Barkarissa Matts Mattssonin vaimona ja Karinin mies oli Anders Johansson Merikaarrossa. Viimeksimainituoille syntyi kaksi lasta 1703-1706. Lasten kummiluettelot viittaavat siihen, että Anders oli Kolkista. Silloin mm. veli Lars olisi ollut kummina.

Isännäksi Sippolaan Andersin jälkeen tuli poika Matts Andersson. Hänen ensimmäinen vaimonsa vuodesta 1695 oli Walborg Jacobsdotter Sausosta. Walborg eli vuoteen 1704, mutta kuoli synnytykseen jättämättä elossa olevia l apsia. Matts yritti vedota keskinäiseen testamenttiin, mutta sellaisesta ei ollut todisteita. Toinen vaimo 1706 Anna (välillä Annika) Jöransdotter oli Kolkista.

Napuen taistelun jälkeen leski Anna jäi ainoan elossa olevan lapsensa, poika Erikin kanssa suureen puutteeseen. Keskinäisellä sopimuksella 1626 hän otti maita viljelemään Johan Mattssonin vaimoineen ja lapsineen. Käräjillä 1727 tämä jopa väitti, että tupa oli liian pieni heidän molempien siinä asua. Leski määrättiin etsimään itselleen uusi asunto talveksi ja kesällä Johan lupasi rakentaa itselleen suuremman.

Sitten poika Erik vahvistui ja alkoi vaatia taloa, johon hänellä oli perintöoikeus. Johan sanoi toimineensa siinä toivossa, että Erik naisi hänen tyttärensä ja hän sillä tavoin saisi luvan asumiseen. Johan perheineen määrättiin poistumaan joskus 1735-1740.

Erik eli vanhaksi ja hänellä oli kolme vaimoa. Nuorin oli Maria Mattsdotter Liten. Häiden jälkeen kylällä huomattiin, että vaimo oli edellisen vaimon veljentytär, mikä katsottiin kielletyksi. Avioesteistä säädettäessä oli otettu huomioon paitsi sukulaisuus, myös arvovaltasyyt, eli se, että tulijan piti kyetä esiintymään uskottavasti vanhempana uusille lapsilleen. Ongelman ratkaisi hovioikeus, joka antoi vapauttavan tuomion ja vahvisti liiton.

Talossa eli 1700-luvun lopulla vävynä Henrik Mattsson Lill Greggilä, jonka veli Matts oli Lill Sausossa ja toinen veli Thomas Stor Holtissa. Vetoa Merikaartoon aiheutti ehkä se, että veljesten äiti oli Maria Mikontytär, o.s. Stor Kukko.


33. BENGT PERSSON, Rn:o 10, Skarra

1. Bengt Persson 1546-1587
2. Erik Olufsson 1590-1608
3. Jöran Mattsson 1609-1644
4. Matts Jöransson 1644-1668
5. Johan Jacobsson 1669
6. Marcus Mattsson 1674-1696 Pso 1 Gertrud Grelsdotter Pso 2 Brita Eriksdotter
7. Mickel Marcusson 1697-1713 Pso Maria Andersdotter Trontilasta
8. Thomas Eriksson, vävy 1719-1735 pso Brita Mickelsdotter Skarra
9. leski Brita 1736
10. Thomas Thomasson 1737-1749 Britan toinen mies
11. leski Brita 1750
12. Elias Eliasson 1751- Britan kolmas mies
13. Matti Juhanpoika, vävy, pso Liisa Tuomaantr, Skarra, s. 17.11.1739

Talossa on 1558 maata 1 punnan 4 karpionalaa , 4 nokkaa ja 10 lehmää, rahavero 1 mk - äyriä; nimismiehen ohrat 1 vakka, lukkarin ohrat 1 vakka, päivätyövoi 4,1 &, ruokaverovoi 10 &, lehmälukuvoi 10&, nokkaverovoi 4 &, nokkaverohauet 5 &, nimismiehen heinät 2 ???. Viljelyala oli 1§557 14 karpion eli panninalaa. Veroluku vuonna 1608 oli 1/1 manttaalia. Taloon ostettiin saaristosta Badstuguholmenia 1600-luvun alussa.

Sukulunastusoikeuden nojalla voi ensisijaisesti olettaa, että isäntälinjan alkupää oli taloon sukua, vaikka uusi ei ollut edellisen poika. Lesken uusi mies ei oikein tule kysymykseen tässä tapauksessa, kun isännyysajat ovat näinkin pitkiä. Vävy on todennäköisempi vaihtoehto esimerkiksi Jöran Mattssonille, jonka vaimo oli nimeltään Anna. Jöran esiinrtyy tuomiokirjassa nimellä Holtti. Jöran oli kuitenkin ilmiselvästi Skarrassa ja Holtti voi viitata kyläkuntaan. Samoin on Holttina mahdollisesti edellisen poika Lars Jöransson. Holttilassa asui myös v. 1700 Anders Jöranssonin leski Beata Thomasdotter. Hänelle ilmoitetaan vain asuinpaikka.

Sotilasrullassa 1627 Jöran Mattsson on 74-vuotias ja talon sotilaaksi kirjataan 20-vuotias Simon Jöransson, joka kuitenkin kaksi vuotta myöhemmin ilmoitetaan vanhaksi. Vuoden 1633 listassa Jöran onkin 70-vuotias ja 1640 poika Matts Jöransson on iältään 26 vuotta.

Seuraava isäntä, lautamies vuoteen 1669, Matts Jöransson sanotaan selvästi Jöran Mattssonin pojaksi, ja on sukunimeltään Skarra. Hänen vaimonsa on nimeltään Brita. Johan Jacobsson on ihmetystä aiheuttava poikkeus, mutta niin henkikirjassa on. Matts Jöranssonin ja Brita Thomasdotterin lapsista Markus oli isäntä kotona, Simon oli vävy-isäntänä Seppälässä, Matts Kamisessa, ja tytär Marialla 4 lasta Jacob Frustin kansa.


34. OLUFF JONSSON, Rn:o 14, Vähäkukko ( Annala)

1. Oluff Jonsson 1546-1566
2. Matts Oluffsson 1567-1691 ( Matts Kuckoi 1602,04,07,08)
3. Knut Mattsson 1592-1606 (Toisinaan leski Gertrud )
4. Clemet Mattsson 1609-1634
5. Erik Clemetsson 1635-1549
6. Matts Clemetsson 1654-1659
7. Margeta Andersdotter 1660 Edell. leski, Anders Huddin tytär
8. Nils Simonsson 1662-1668 Margeta Andersdotterin uusi mies
9. Grels Mattsson 1674-1698 leski Margeta 1681-83
10. Caspar Andersson 1699-1713 pso Maria Henriksdotter 1723
11. Henrik Johansson 1724- pso Maria Casparsdotter Vähäkukko
12. Henrik Andersson pso Maria Casparsdotter Vähäkukko pso 2 Walborg Mickelsdotter Isokukko

Oluff Jonsson esiintyy käräjillä nimellä Oleff Kucko. Hän isännöi alusta lähtien ja 1567 isännäksi vaihtuu Matts Olsson. Useat Merikaarron talot olivat jakautuneet jo vuoteen 1546 mennessä: oli kaksi Sausoa, neljä Seppälää, kolme Liukoa, kaksi Vaalia, kaksi Knookaa ja ehkä kaksi tai kolme Kolkkia. On vaikea kuvitella, että samaan kylään olisi syntynyt samannimisiä taloja muuten kuin jaon kautta tai perustamalla pojalle uudistila. Kun ennen vuotta 1550 Merikaarrossa mainitaan sekä Mårten Jonsson Kuckoi ja Oluff Jonsson Kuckoi, he todennäköisesti polveutuvat samasta suvusta.

Lill Kukossa on 1558 maata 8 karpionalaa, 5 nokkaa ja 6 lehmää. Rahavero 1 mk - äyriä; nimismiehen ohrat 1 vakka, lukkarin ohrat 1 vakka, päivätyövoi 2,4 &, ruokaverovoi 10 &, lehmälukuvoi 6 &, nokkaverovoi 5 &, nokkaverohauet 5 &, nimismiehen heinät 2 ???. Talon viljelyala 1558 0n 8 pannin- eli karpionalaa. Vuonna 1579 luku on 9 ja siinä se pysyy. Vuonna 1608 veroluvuksi määritetään 1/3 manttaalia.

Tuomiokirjojen mukaan Clemet Mattssonin lapsista Erik piti taloa ensin, mutta se huudatettiin rästeistä kruunulle ja jäi autioksi noin 1647. Erkki meni vaimonsa kotiin Kaijaan ja 1662 Vähä Sausoon. Erikin veli Matts ja tämän vaimo Margeta Andersdotter saivat oikeuden asua tilalla ja Mattsin kuoltua Margetalla oli uusi mies Nils Simonsson ainakin vuodesta 1661. Kylässä asusti myös veljesten sisar Margeta Klemetintytär, Vaalin leski, joka myi Vaalin Kolkille miehensä kuoltua.

Vuoden 1640 sotilasrullassa Erik on merkitty 22-vuotiaaksi, 19-vuotias veli Anders oli jo knihti. Lisäksi oli sotilaaksi pestautunut veli Thomas, jolla vaimo Gertrud Nilsdotter, jonka Vaasassa asustaneet lapset myöhemmin kaipasivat perintöä isänsä kotoa.

Caspar Andersson oli oli uusi isäntä. Hän ei esiinny Merikaarron väkiluetteloissa ennen isännäksi tyloaan 1699. Samana vuonna hänet vihitään Maria Hindriksdotterin kanssa. Casparille merkitään vihkiluetteloon kotipaikaksi Merikaarto, Marialle Veikars. Heille, tai heidän lastensa Veikkaalasta tulleille samaa patronyymia kantaville kummeille ei löydy osoitetta. Kummina on myös Matts Henriksson Mäkkylä ja tämän vaimo Margareta Eliadotter, joka oli Anixorin Lallista.

Sukulunastuksesta johtuen on aihetta etsiä Caspar Anderssonille yhteyttä vanhaan sukuun. Muuta ei kuitenkaan löydy kuin 1621 syntynyt Anders Clemetsson, talon sotilas 1640. Andersista ei muuta merkintää näy, ja Caspar tuntuu iältään huonosti sopivan hänen lapsekseen. Vaikka lasketaan Anders 35-vuotiaaksi Casparin syntyessä, olisi Caspar naimisiin mennessään 46 ja Napuella 59 vuotta vanha.

Caspar jäi vangiksi Napuella, talon pitoon noussut Simon pestattiin Venäjän armeijaan 1720 ja talon renki Claudius vietiin pois. Ryssänmanttaalikirjassa 1719 taloon ei ole merkitty manttaalia eikä asukkaita. Kuitenkin vanha emäntä Maria Henriksdotter eli vuoteen 1751 ja väestöluetteloon hänet on merkitty syntyneeksi 1668.

Vielä vuoden 1723 väestöluettelossa leski Maria on merkitty talon haltijaksi, seuraavana vuonna talon haltijana on Maria Casparsdotterin mies Henrik Johansson Ilmajoelta. Marian toinen mies on Kempuksen vävyn poika Henrik Andersson, joka puolestaan jää leskeksi ja nai Walborg Michelsdotterin Iso Kukosta. Seuraava sukupolvi on viimeisimmästä liitosta, tytär Walborg Jacob Latvalan vaimona, Susanna torppari Jacob Mullon puoliso, poika Mickelin vaimo on Brita Andersdotter Trast. Poika Iscilla oli puolisot Anna Snickars ja Brita Mickelsdotter Klank.

Mickel Lill Kukon poika Mickel luopui talosta ja myi sen kauppias Malanderille 4.9.1838 jääden syytinkiläiseksi taloon. Isak Henrikssonin lapsia oli mm. Sippolan torpparina ja töissä Kolkin sahalla mm. nimillä Wertola ja Virstala.

 

Kommentit

Lähetä kommentti